Children’s reading self-efficacy : specificity, trajectories of change and relation to reading fluency development

Beliefs about our capabilities (i.e., self-efficacy) are important predictors of our learning and achievement. This research aimed to extend our understanding of primary school children’s self-efficacy in the relatively unexamined context of reading fluency. It focused on examining the specificity of these beliefs and the ways in which they contribute to children’s reading development. In addition, it was examined how these beliefs develop over an 11-month study period. More specifically, the roles of the four hypothesised sources of self-efficacy (i.e., mastery experiences, verbal persuasions, vicarious experiences, and physiological and emotional states) in predicting changes in self-efficacy were examined. These questions were assessed in three sub-studies using data on Finnish primary school children in Grades 2 to 5 (N = 1,327). First, the results showed that the children’s efficacy beliefs varied according to three specificity levels (general, intermediate, and specific), and the structure of self-efficacy was similar among girls and boys as well as across grades. Second, self-efficacy was found to relate positively to reading fluency and its development. However, the relationship varied according to the specificity level of self-efficacy. The intermediate beliefs, which reflected beliefs in everyday reading tasks, bore the strongest relationship to reading fluency and were the only beliefs related to reading fluency development. Third, the children were found to differ in their self-efficacy development, showing increasing, stable, and decreasing trajectories of change over time. Moreover, the children’s varying exposure to the four sources of self-efficacy and changes in these experiences over time were found to be associated with the trajectories children’s self-efficacy follow. Overall, the findings extend the understanding of the specificity of children’s beliefs related to reading and their varying contribution to reading fluency development. By revealing the positive longitudinal dynamics between self-efficacy and its sources, the results also provide support for the theoretical postulations of social cognitive theory as well as highlight the importance of supporting positive source experiences. Furthermore, the findings point to the importance of considering individual variability in self-efficacy development, in the contexts of both research and educational planning and support. Especially those children with low beliefs in their reading skills should be monitored and supported.Uskomusten, joita meillä on omista kyvyistämme (minäpystyvyys), tiedetään vaikuttavan oppimiseemme ja suoriutumiseemme. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli laajentaa ymmärrystä uskomuksista, joita alakouluikäisillä on omista kyvyistään lukemisessa. Tutkimus selvitti näiden uskomusten spesifisyyttä sekä sitä, miten uskomukset vaikuttavat lukusujuvuuden kehitykseen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten pystyvyysuskomukset kehittyvät noin vuoden pituisen seurantajakson aikana. Tarkemmin tutkittiin sitä, miten minäpystyvyyden lähteet (eli onnistumisen ja hallinnan kokemukset, kannustus ja palaute, vertaiskokemukset sekä tunnekokemukset) vaikuttavat minäpystyvyyden kehitykseen. Näihin tavoitteisiin vastattiin kolmessa osatutkimuksessa, joihin osallistui 1327 lasta 2.–5.luokilta. Tulokset osoittivat, että jo alakouluikäisten lasten pystyvyysuskomukset eroavat uskomusten spesifisyyden mukaan (yleiset, keskitason ja spesifit uskomukset). Lisäksi tulokset osoittivat, että pystyvyysuskomukset lukemisessa ovat yhteydessä lukemisen sujuvuuteen. Tämä yhteys kuitenkin vaihteli sen mukaan, millaisista uskomuksista oli kyse. Ainoastaan uskomukset, jotka liittyivät taidon hallintaan arkielämässä (keskitaso), olivat yhteydessä lukemissujuvuuden kehitykseen. Lasten pystyvyysuskomukset kehittyivät noin vuoden seurantajakson aikana eri tavoin ja erotettavissa oli nousevia, laskevia ja melko pysyviä kehityskulkuja. Lisäksi lasten vaihtelevat kokemukset minäpystyvyyden lähteistä olivat yhteydessä näihin erilaisiin kehityskulkuihin. Tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä lukemiseen liittyvien uskomusten spesifisyydestä sekä niiden erilaisesta roolista lukusujuvuuden kehityksessä jo alakouluiässä laajentaen näin aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Osoittamalla pystyvyysuskomusten ja niiden lähteiden väliset positiiviset pitkittäisvaikutukset tutkimuksen tulokset vahvistavat sosiaalisen oppimisen teorian teoreettisia oletuksia. Näin tulokset vahvistavat ajatusta siitä, että tällaisia myönteisiä oppimistilanteissa saatuja kokemuksia on syytä tukea. Lisäksi tulokset osoittivat, että pystyvyysuskomusten kehityksessä on yksilöllistä vaihtelua. Sekä niin tutkimuksessa kuin oppimisen tukitoimia suunnitellessakin olisikin tärkeää ottaa huomioon lasten yksilölliset kehityspolut. Erityisesti niitä lapsia, joilla on heikko usko omiin kykyihinsä lukemisessa, tulisi seurata ja tukea