Liikunta-aktiivisuuden yhteydet 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisten tyttöjen itsetuntoon ja kehonkuvaan

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisten tyttöjen liikunta-aktiivisuuden, itsetunnon ja kehonkuvan vaihtelua ja yhteyksiä luokka-asteen mukaan. Tutkimuksen aineistona käytettiin WHO-Koululaistutkimuksen vuoden 2014 kyselyaineistoa. Kvantitatiivisen aineiston analyysit tehtiin IBM SPSS Statistics 26 -ohjelmistolla Mittarien sisäistä yhtenäisyyttä tarkasteltiin Cronbachin alfakertoimen avulla. Kehonkuvan ja itsetunnon summamuuttu-jien korrelaatioita tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. Liikunta-aktiivisuuden, itsetunnon ja kehonkuvan sekä näiden yhteyksien tarkasteluun käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysia, kaksisuuntaista varianssi-analyysia, ristiintaulukointia, sekä Khiin neliö -testiä. Tutkimukseen rajattiin aineistosta 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisten tyttöjen vastaukset (N= 3944). Tulokset osoittivat, että tytöt liikkuivat eniten viidennellä luokalla. Vähiten liikkuivat yhdeksäsluokkalaiset. Tyttöjen itsetunto oli keskimäärin melko alhainen ja se laski edelleen iän myötä. Myös kehonkuva oli tytöillä heikko, mutta se näyttäisi kuitenkin vahvistuvan yläkoulun aikana. Liikunta-aktiivisuus oli myönteisesti yhteydessä tyttöjen itsetuntoon ja kehonkuvaan. Mitä enemmän tutkimuksen tytöt liikkuivat, sen paremmaksi he raportoivat myös itsetuntonsa ja kehonkuvansa. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että nuorten itsetuntoon ja kehonkuvaan voidaan vaikuttaa liikunta-aktiivisuutta lisäämällä sekä koulussa että vapaa-ajalla