Ympäristönäkökohtien huomioiminen osana kilpailunrajoitusten oikeuttamista

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmalla pyritään luomaan yrityksille kannustimia ympäristön kannalta parempien valintojen tekemiseen. Tästä huolimatta joissain tilanteissa riski siitä, että yritysten ympäristöpyrkimykset olisivat EU:n kilpailusääntöjen vastaisia voi nousta kynnyskysymykseksi näiden kannustimien kannalta. Ympäristönäkökohtien ja kilpailuoikeuden yhteensovittaminen onkin haasteellinen tehtävä. Kokonaisuutena ympäristönäkökohtien ja kilpailuoikeuden välinen suhde on monimuotoinen ja aihetta voidaan lähestyä useista eri tulokulmista. Tutkielma lähestyy aihetta EU:n kilpailuoikeuden sisältä käsin. Tutkielmassa pyritään selvittämään, kuinka jo voimassa olevilla EU:n kilpailusääntelyn tarjoamilla työkaluilla ympäristönäkökohtia voidaan ottaa huomioon kilpailunrajoitusten tulkinnassa. Aihe on tutkielman otsikon mukaisesti rajattu ympäristönäkökohtiin kilpailunrajoituksia oikeuttavina tekijöinä ja tarkastelu suoritetaan SEUT 101 ja 102 artiklojen viitekehyksessä. Tutkielmassa osoitetaan, että ympäristönäkökohdat on mahdollista paikantaa osaksi oikeuttamisperusteiden arviointia sekä taloudellisina että ei-taloudellisina tekijöinä. Tarkastelu on rajattu ympäristönäkökohtiin aiheen ajankohtaisuuden vuoksi. Tietyt tutkielmassa esitetyt arviointikriteerit voivat soveltua myös ympäristönäkökohtia laajemman käsitteen, vastuullisuuden huomioon ottamiseen kilpailuanalyysissä. Ympäristönäkökohdille ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, kun niitä tutkitaan kilpailuoikeudellisessa kontekstissa. Tutkielmassa ympäristönäkökohdilla viitataan SEUT 191 artiklassa säädettyihin tavoitteisiin eli esimerkiksi ympäristönsuojeluun, ihmisten terveyden suojeluun ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojautuu perussopimusten koherenttiin tulkintaan, jossa kilpailuoikeutta ei sovelleta tyhjiössä. Tutkielman havaintojen valossa kyse ei ole pelkästään teoreettisista pohdinnoista. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja komission aiemmasta päätöskäytännöstä on ammennettavissa lopputulema, jonka mukaisesti ympäristönäkökohdilla voi olla merkitystä sekä SEUT 101 että 102 artiklan kilpailuanalyyseissä. Komission poikkeuslupajärjestelmän aikainen päätöskäytäntö osoittaa, että ympäristönäkökohtia voidaan ottaa varsin monimuotoisesti huomioon osana SEUT 101(3) artiklan tehokkuuspuolustusta. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että ympäristönäkökohdat voivat olla osa toimivaa tehokkuuspuolustusta. On kuitenkin epätodennäköistä, että ne sellaisenaan tasapainottaisivat riittävässä määrin kilpailunrajoitusten haitallisia vaikutuksia. SEUT 102 artiklan kontekstissa tutkielmassa esitetään teoreettiset perusteet ympäristöpuolustukselle, joka voi niin ikään nojautua joko tehokkuusarviointiin tai vaihtoehtoisesti perustua objektiiviselle välttämättömyydelle. Kyse on kuitenkin nimenomaisesti ympäristöpuolustuksen potentiaalista SEUT 102 artiklan oikeuttamisperusteena, sillä ympäristönäkökohdilla ei toistaiseksi ole ollut oikeuskäytännössä painoarvoa määräävän markkina-aseman oikeuttamista koskevassa analyysissä