Työdiskurssit Toivo Pekkasen ja Kalle Päätalon teoksissa Tehtaan varjossa ja Nuoruuden savotat

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen työdiskursseja eli työstä puhumisen tapoja suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Tutkielmani aineistona on kaksi kaunokirjallista teosta: Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa (1932) ja Kalle Päätalon Iijoki-sarjaan kuuluva Nuoruuden savotat (1975). Tehtaan varjossa -teoksessa kuvataan päähenkilön Samuelin elämää tehdastyöläisenä sisällissodan jälkeisinä vuosina, ja Nuoruuden savotat puolestaan sijoittuu ajallisesti sarjan minäkertojan Kallen nuoruusvuosiin 1930-luvulla. Tutkimukseni tavoitteena on nostaa esille aineistoteoksissa säännöllisesti esiintyviä työdiskursseja sekä tarkastella, millaiset kielelliset piirteet näitä diskursseja aktivoivat. Lisäksi vertailen aineistoteoksia keskenään ja tarkastelen, kuinka työdiskurssien sisältämät puhumisen tavat sekä työlle annetut merkitykset poikkeavat toisistaan. Tutkimusmetodina toimii kriittinen diskurssianalyysi. Aineistoni läpikäymisessä ja rajaamisessa hyödynnän lähilukua. Tutkielmani lähtökohtana puolestaan on systeemis-funktionaalinen kielikäsitys, jossa kieli nähdään sosiaalisen todellisuuden rakentajana ja jäsentäjänä. Tutkielmani analyysissa nostan tarkasteluun seitsemän eri työdiskurssia. Ne ovat velvollisuusdiskurssi, arvostusdiskurssi, tyyli-, paikka- ja aikadiskurssi, osallisuusdiskurssi, taitodiskurssi, näyttämisdiskurssi ja kutsumusdiskurssi. Nämä seitsemän työdiskurssia aktivoituvat molemmissa, toisiinsa verrattuna hyvin erilaisissa, aineistoteoksissa, mutta esiintyvyys vaihtelee teosten välillä paljonkin. Diskurssit syntyvät teosten kokonaiskuvan ymmärtämisen, tulkinnan ja eläytymisen kautta. Keskeiseksi nousee niiden synnyttämä dialogi teosten välillä. Näen diskurssien kuuluvan olennaisesti aineistoteosten maailmaan sisältyviin lainalaisuuksiin, joita määräävät yhteiskunnalliset, historialliset, yhteisölliset ja poliittiset seikat. Nämä lainalaisuudet ovat oleellinen osa teosten kerronnallista rakennetta. Yksityiskohtaisella kielenpiirteiden tarkastelulla tuon näkyväksi, millaiset kielelliset valinnat näitä diskursseja aktivoivat. Velvollisuusdiskurssi luo keskeisen perustan työnteolle molemmissa aineistoteoksissa. Tehtaan varjossa -teoksessa toistuvat välttämättömyyttä ilmaisevat verbirakenteet, kuten oli otettava vastatakseen, on seisottava, on tehtävä. Arvostusdiskurssi aktivoituu Nuoruuden savotoissa, kun Kallesta puhutaan metsätyömiehenä. Kallella on työmiehenä sellaisia ominaisuuksia, joita yhteisössä arvostetaan. Tehtaan varjossa -teoksessa arvostusdiskurssi puolestaan liittyy Samuelin asemaan työyhteisössä. Tyyli-, paikka- ja aikadiskurssissa tulee esille eroja teosten kerronnassa: kun Kalle tekee työtä, Samuel menee työhön. Nuoruuden savotoissa korostuvat fyysistä tekemistä kuvaavat verbit, kuten riehua, tempoa, kahmia, heilua ja hyökätä. Tehtaan varjossa -teoksessa työllä puolestaan on paikan määrite. Osallisuusdiskurssissa työ vahvistaa osallisuuden kokemusta ja sitoo osaksi yhteisöä, kun työn puute tai työhön kykenemättömyys puolestaan aiheuttaa ulkopuolisuutta. Nuoruuden savotoissa Kalle liittyy osaksi yhteisöään nimenomaan työn kautta. Tehtaan varjossa -teoksessa Samuel ei samaistu työläisyhteisöön, mutta työ sitoo hänet osaksi yhteiskuntaa luoden perusedellytykset elämälle. Taitodiskurssi aktivoituu, kun työstä puhutaan työnteon taidon näkökulmasta. Tässä diskurssissa molemmissa aineistoteoksissa korostuu asetelma oppi-isästä ja kisällistä. Näyttämisdiskurssi aktivoituu aineistossa silloin, kun työntekoon liittyy tarve tai halu näyttää, Samuelin kohdalla jopa kostaa. Nuoruuden savotoissa näyttämisdiskurssi muodostuu keskeiseksi temaattiseksi näkökulmaksi. Kutsumusdiskurssissa Samuelia ja Kallea yhdistää halu kirjoittaa. Keskeisenä erona on kuitenkin se, että Samuelille kirjoittaminen ei merkitse työtä ja Kalle puolestaan haaveilee kirjailijan ammatista