Havaittu organisaatiotuki ja työhyvinvointi

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella työhyvinvoinnin ja havaitun organisaatiotuen välistä suhdetta. Käsitteiden välisen suhteen tarkastelussa on pyritty ottamaan huomioon organisaatioiden kannalta oleellinen tuottavuuden näkökulma. Aiheita käsittelevä tutkielma on narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimuskysymys, johon kirjallisuuskatsauksessa vastataan, on: ”Minkälainen yhteys vallitsee havaitun organisaatiotuen ja työhyvinvoinnin välillä organisaation tuottavuuden näkökulma huomioiden?” Päätutkimuskysymyksen lisäksi aihealueeseen on kohdistettu kaksi apututkimuskysymystä: 1) Onko laadittavissa päätelmä, että havaitun organisaatiotuen seurauksena on suora tuottavuuden kasvu? 2) Onko osoitettu organisaatiotuki aina koostumussuhteen mukaisesti kytköksissä työhyvinvointiin ja vasta sitä kautta tuottavuuteen? Tutkimuksessa on esitelty suppeasti sen aiheiiriin keskeisesti liittyvinä käsitteinä organisaation tukiteoria ja työyhteisö tutkimuksen mukaisessa kontekstissa sekä tuottavuus. Tuottavuuden lajeista on tutkielman yhteydessä keskitytty niin objektiiviseen kuin subjektiiviseen henkilöstötuottavuuteen. Tutkimuksen löydökset voidaan tiivistää tapahtumaketjuun, jossa osoitettu organisaatiotuki siirtyy organisaation tukiteorian oletusten mukaisesti osaksi työyhteisöä, jossa tehdään havaintoja osoitetusta organisaatiotuesta. Havaitulla organisaatiotuella on positiivinen vaikutus työhyvinvoinnin kokemuksen toteutumiselle ja kohentunut työhyvinvointi vaikuttaa tuottavuuteen positiivisesti. Interaktiot käsitteiden välillä on myös havaittu monelta osin kaksisuuntaisiksi: esimerkiksi työhyvinvoinnin ja tuottavuuden välille voidaan luoda positiivinen kierre, jota kutsutaan tietyissä yhteyksissä työnimuksi. Kirjallisuuskatsauksen yhteydessä laadittua tutkimuskritiikkiä käsitellään tuottavuuden näkökulmaa kritisointiin hyödyntäen. Kritiikin merkityksellisyys perustuu vahvasti aiempien tutkimusten kautta rakentuneelle näkemykselle, kuinka työhyvinvoinnin tuottavuuden seuraaminen on haasteellista, ja kuinka näin ollen esimerkiksi organisaatiotuen osoittamiseen kohdistettavien toimien suora vaikuttavuus tuottavuuteen perustuu valitettavan usein arvioille varsinaisten luotettavien mittausten sijasta. Tutkielmassa esitettävät johtopäätökset ovat jaoteltu teoreettisiin ja organisationaalisiin johtopäätöksiin. Molempien päätelmien kohdalla on aiempien tutkimustulosten perusteella korostettu holistisen työhyvinvoinnin tarkastelun ja kehittämisen merkityksiä. Organisationaalisissa johtopäätöksissä on tuotu työhyvinvoinnin laiminlyömiseen liittyviä riskejä esille ja toisaalta esitelty työhyvinvoinnin kehittämiseen liittyviä etuja sekä mainittu kehittämisen edellyttämän sitoutumisen merkitys — työhyvinvoinnin kehittämisessä on kyse prosessista projektin sijasta. Yhdeksi tutkimuksen rajoitteista on ilmaistu työhyvinvoinnin seurannan jaksottaiseen seurantaan ja seurannan tapaan yhdistyvät haasteet. Kirjallisuuskatsauksen sisältämissä jatkotutkimusehdotuksissa on tuotu esille onkin jatkuvan seurannan keinojen kehittäminen työhyvinvoinnin ja sen toteumien seurantaan liittyen