Johtajuuteen kasvaminen kulttuurisena ja narratiivisena ilmiönä

This dissertation examines the process of leader development as a narrative and cultural phenomenon. The object of interest is Finnish leadership discourse which is approached through dialogical leader talk and culturally significant literature. The main research question is: What is the process of leader development like as a cultural and narrative phenomenon? The main research question is resolved by answering the following sub-questions: How can the concept of inner narrative be theoretically developed into an illustrative inner narrative? What kind of ideal typical illustrative inner narratives can be constructed from the narrative readings of the interview material and the lay reading of the novels Unknown Soldiers and Reconciliation? How do these illustrative inner narratives relate to each other? What types of practical implications may these illustrative inner narratives have on leader development and leadership in general? The theoretical framework of the study is Vilma Hänninen’s model of narrative circulation and concept inner narrative which has been developed into an illustrative inner narrative through use of Bourdieu’s (1992) concept of habitus. For the empirical section, twelve leaders of different fields have been interviewed about the factors they find significant regarding their growth journeys. The interview material has been examined through five readings which have resulted in two compiled development narratives. These narratives have then been compared to and complemented with a lay reading of Väinö Linna’s novels and particular leader development trajectories in them. From these research materials, shared discursive resources regarding development have been identified and built into narratives with different habituses. Those narratives have been named “Miner” and “Settler”. The study shows that in an interview, a number of particular established discursive resources are being reproduced. The narratives constructed out of them can be used in development of leader education and leadership in general.Tämä väitöskirja tutkii johtajuuteen kasvamista narratiivisena ja kulttuurisena ilmiönä. Tutkimuskohteena on suomalainen johtajuusdiskurssi, jota lähestytään dialogisen johtajuuspuheen ja kulttuurisesti merkittävän kaunokirjallisuuden kautta. Päätutkimuskysymys on: Millainen johtajuuteen kasvamisen prosessi on kulttuurisena ja narratiivisena ilmiönä? Pääkysymykseen vastataan seuraavien alakysymysten avulla: Miten sisäisen tarinan käsite voidaan teoreettisesti kehittää illustroivaksi sisäiseksi tarinaksi? Millaisia illustroivia sisäisiä tarinoita voidaan rakentaa haastattelumateriaalin sekä romaanien Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla, osa III narratiivisista luennoista? Kuinka nämä tarinat suhteutuvat toisiinsa? Millaisia käytännön seurauksia näillä illustroivilla sisäisillä tarinoilla on johtajuuteen kasvamiselle sekä johtajuudelle ylipäätään? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on Vilma Hännisen (2004) tarinallisen kiertokulun malli ja sisäisen tarinan käsite, jota on kehitetty edelleen illustroivaksi sisäiseksi tarinaksi Bourdieun (1992) habitus-käsitteen avulla. Tutkimuksen empiiristä osiota varten on haastateltu kahtatoista johtajaa eri toimialoilta merkityksellisiksi kokemistaan asioista johtajuuteen kasvamisen prosessin kannalta. Haastatteluista on viiden narratiivisen luennan avulla rakennettu alustavat johtajuuteen kasvamisen tarinat, jonka jälkeen Väinö Linnan romaanit on analysoitu erityisesti suhteessa niistä löytyviin johtajuuteen kasvamista kuvaaviin habituspohjaisiin tarinoihin. Näitä tarinoita on tämän jälkeen käytetty vertailun ja täydentämisen välineinä suhteessa haastatteluista rakennettuihin tarinoihin. Tutkimusmateriaaleista on identifioitu johtajuuteen kasvamisen kannalta yhteiset diskursiiviset resurssit, joihin pohjautuen on muodostet-tu kaksi ideaalityyppistä tarinaa kahdella eri habituksella; tarinat on nimetty ”Miner” ja ”Settler”-tarinoiksi. Tutkimus osoittaa, että tiettyjä johtajuuteen kasvamista koskevia, kulttuurisesti vakiintuneita diskursiivisia resursseja uusinnetaan haastattelutilanteessa syntyvässä johtajuuspuheessa. Näistä resursseista koostuvia narratiiveja voidaan hyödyntää johtajuuskasvatuksessa ja johtajuuden kehittämisessä.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed