Politiikkaa ilman vaihtoehtoja? : Suomalainen sanomalehtijournalismi EU-keskustelun ja demokratian näyttämönä 1995–2018

Julkisuus on yksi demokratioiden peruspilareista. Ollakseen elinvoimaisia, demokratiat tarvitsevat jatkuvaa vallankäytön vastuullisuuden valvontaa ja foorumeja poliittiselle keskustelulle, jossa erilaisia näkemyksiä edustavat toimijat pääsevät esiin. EU:ssa keskustelua julkisuus- ja demokratiavajeesta ja sitä myötä eurooppalaisen julkisuuden vahvistamisen tarpeesta on käyty aina siitä asti, kun unionin toimivalta laajeni alueille, jotka kuuluivat ennen kansallisen päätöksenteon piiriin. Perusongelma on se, että julkisuus ei ole ylikansallistunut hallinnon ja politiikan tavoin, vaan EU-asioita koskeva julkinen keskustelu tapahtuu pääosin kansallisvaltioiden rajojen sisällä kansallisista lähtökohdista. Lukuisat yritykset luoda ylikansallisesti toimivia eurooppalaisia medioita ovat epäonnistuneet, eikä edes sosiaalisen median nousu ole muuttanut perusasetelmaa, jossa kansallisilla medioilla on yhä ratkaisevan keskeinen rooli EU-aiheiden kotouttajana kansallisille yleisöilleen. Kuitenkin siitä, miten nuo mediat ovat Suomessa tässä keskeisessä demokratiatehtävästään suoriutuneet on erittäin vähän tutkimustietoa etenkin 2000-luvun osalta. Tämä väitöstutkimus paikkaa omalta osaltaan tietovajetta tarjoamalla uutta tutkimustietoa suomalaisesta EU-journalismista. Tutkimuksen kohteena ovat kolme päivälehteä – Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Savon Sanomat – aikavälillä 1995–2018. Työn aluksi tutkimuskohdetta taustoitetaan kertaamalla keskeisimpiä Suomen EU-politiikan piirteitä sekä mediaympäristössä tapahtuneita muutoksia tutkimuksen tarkastelujakson ajalta 1995–2018 (luku 2). Sen jälkeen avataan tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ja luodaan kytkentöjä keskeisiin julkisuusteorioihin (luku 3). Lopuksi esitellään tutkimuksen pääasiallinen tutkimusmetodi, kehysanalyysi, ja analysoidaan sen eri suuntauksia ja suhdetta muihin sille läheisiin tutkimussuuntauksiin, kuten diskurssi- analyysiin (luku 4). Tutkimuksen empiirisessä osuudessa (luvut 5–7) tutkimuskohdetta, suomalaisten sanomalehtien EU-journalismia, lähestytään temaattisesti pitkien aikasarjojen kautta. Tutkimusta ohjaavat poliittiseen toimijuuteen, määrittelykamppailuihin, poliittisiin jakolinjoihin ja mielikuviin liittyvät kysymykset: Minkälaisena toimijana ja politiikan tekemisen paikkana EU suomalaisessa sanomalehtijournalismissa kuvataan? Millaista poliittista toimijuutta ja toimijuuden mahdollisuuksia EU-aiheisessa journalismissa kuvataan? Millaisia määrittelykamppailuja käydään ja ketkä ovat niiden keskiössä? Empiirinen osuus rakentuu kolmesta itsenäisestä luvusta, jossa kussakin edellä mainittuja kysymyksiä tarkastellaan omista tarkennetuista näkökulmistaan. Ensimmäisessä empiirisessä luvussa (luku 5) analysoidaan sitä, miten suomalaiset sanomalehdet esittävät EU:n historiaa ja Suomen EU-historiaa. Aihetta lähestytään tärkeitä merkkipäiviä – Rooman sopimuksen solmiminen, Suomen EU-jäsenyys, Suomen Emu-jäsenyys – käsittelevän vuosipäiväjournalismin kautta. Vuosipäiväartikkeleiden analyysistä käy ilmi, että tulo osaksi EU-perhettä tai -klubia on ollut Suomelle tärkeä eurooppalaisuuden määrittäjä, mistä tutkituilla päivälehdillä ja poliittisella eliitillä on vahva jaettu käsitys. Tutkimuksen perusteella media heijastelee vahvasti euromyönteisen poliittisen eliitin valtavirtaa EU-kysymyksissä. Eliittivetoisuus korostuu myös ääneen pääsevien joukossa. EU:n merkitystä pääsee määrittelemään harvalukuinen asiantuntijoiden, kärkipoliitikkojen ja pääkirjoitustoimittajien joukko. Tutkimuksen toisessa empiirisessä luvussa (luku 6) analysoidaan sanomalehdissä käytyä keskustelua EU:n federalismista. Analyysistä käy ilmi, että suomalainen federalismikeskustelu on ollut varovaista, jopa aihetta välttelevää. Keskustelujen valtavirtaa kuvastaa niin sanottu toppuutteleva funktionalismi, jonka mukaan integraatiota voidaan alati edistää, mutta federalismista puhuminen on aina liian aikaista. Federalismi-termin käyttö on ollut kirjavaa. Kannattajat ovat voineet tarkoittaa sillä yhtä lailla löyhää valtioliittoa kuin täysiveristä liittovaltiota. Vastustajat taas ovat tulkinneet sen pääsääntöisesti vallan keskittämiseksi Brysseliin. Poliittisista syistä tulkintaeroja on tarkoituksellisesti korostettu ja ylläpidetty. Vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa federalismin äänekäs vastustaminen oli yksittäisten näkyvien poliitikkojen leipälaji, mutta 2010-luvulla se systemaattisemmin kytkeytynyt kahteen puolueeseen, kristillis- demokraatteihin ja perussuomalaisiin. Samalla federalismikritiikin kärki on vaihtunut puolueettomuuden vaarantumisesta yhteisvastuun kritiikkiin. Tutkimuksen kolmannessa empiirisessä luvussa (luku 7) analysoidaan arkipäiväisen nationalismin ilmentymiä sanomalehdissä ”EU kieltää” -journalismin näkökulmasta. ”EU kieltää” -juttutyypille on ominaista, että niissä EU näyttäytyy milloin mihinkin pikkuasiaan puuttuvana häirikkönä, joka uhkaa kielloillaan kansallista kulttuuria. Analyysissä selviää, että suomalaisen kulttuurin ytimeen kohdistuvan EU-sääntelyn uhan ruokkiminen on ollut erityisesti iltapäivälehdille ominainen juttutyyppi. Kohu-uutiset EU:n asettamista kiellosta tervalle tai grillaukselle ovat kasvaneet jopa taisteluksi suomalaisuudesta. ”Kauhutarinat” Brysselin byrokraattien asettamista kiellosta eivät ole Suomessa saavuttaneet Britannian mittasuhteita, mutta tunnetuimmat ”EU kieltää” -myytit ovat Suomessakin levinneet niin laajalle, että niitä on voitu hyödyntää euroskeptisten asenteiden legitimoimiseen. Tutkimuksen päätösluvussa (luku 8) tutkimuksen keskeisiä löydöksiä kytketään ajankohtaiseen keskusteluun EU-julkisuudesta ja demokratiasta. Tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten kuvaa siitä, että valtavirtamedioissa esiin nousevien EU-keskustelijoiden joukko on erittäin kapea ja asiantuntijavaltainen. Kansalaisyhteiskunnan ääni jää tutkimuksen perusteella suorastaan marginaaliseksi. Journalistisia ”innovaatioita” keskustelijoiden piirin laajentamiseksi ei ole juuri nähty, vaan kehitys on tapahtunut, jos sitä ylipäätään on tapahtunut, sosiaalisen median vetämänä. Merkittävää on myös EU-asioihin kohdistuvien puoluepoliittisten konfliktien vähäisyys. Esiin nousevat konfliktit kuvataan useimmiten jäsenmaiden välisinä tai EU-instituutioiden ja jäsenmaiden välisinä, vain harvoin puoluepoliittisten valtataisteluiden, aatteiden tai ideologioiden välisinä kamppailuina. Tutkimuksen perusteella valtamedia hahmottaa EU:n yhä leimallisesti hallitusten välisen neuvottelun areenana, jossa puolustetaan ”Suomen etua”, huolimatta siitä, että muun muassa Euroopan parlamentin asemaa on merkittävästi lisätty 2000-luvulla. EU-tason politiikka puoluepolitisoituu vain harvoin niin kotimaisella kuin EU-tasolla. Journalismi ei voi yksin ratkoa EU-julkisuuteen liittyviä ongelmia, mutta se voi kuitenkin valinnoillaan politisoida EU-aiheita päästämällä julkisuuteen monipuolisesti erilaisia ääniä ja antamalla näille julkista määrittelyvaltaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.Publicity is one of the cornerstones of democracies. To be vibrant, democracies need constant scrutiny of accountability and forums for political debate. There has been a debate in the EU about the democratic deficit and the need to strengthen European public sphere since the Union's competences were extended to areas that were previously the subject of national decision-making. The basic problem is that, despite the supranational nature of politics and governance, public debates about EU issues still take place mainly within the borders of nation states with national emphasis. Numerous attempts to create a Pan-European media have failed during the years, and not even the rise of social media has changed the basic setup in which national media still play a crucial role in integrating EU issues into their national audiences. However, there is very little research evidence on how Finnish media has performed in this key task of democracy, especially in the 21st century. This Doctoral Dissertation fills the information gap by providing new research information on Finnish EU journalism. The study covers three Finnish daily newspapers - Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat and Savon Sanomat - in the period 1995–2018. The first chapters of the dissertation background the subject of the study. First, the main features of Finland's EU policy and the changes in the media environment during the study period 1995–2018 are reviewed (Chapter 2). After that, the connections of Finnish EU journalism research to key public sphere theories are examined (Chapter 3). Finally, the main research method of the dissertation, framework analysis, is presented, and its various trends and their relationship with other related research method, such as discourse analysis, are analyzed (Chapter 4). In the empirical part of the study (Chapters 5–7), the research subject is approached thematically through long time series. The research is guided by questions related to political agency, struggles of definition, and EU’s image as an actor: What kind of actor and place for policymaking is the EU according to Finnish newspapers? What kind of political agency is described in EU-journalism? What kind of definition struggles are going on and who are at their center? The empirical part consists of three independent chapters, each of which looks at the above-mentioned questions from its own more specific perspectives. The first empirical chapter (Chapter 5) studies how three Finnish daily newspapers present EU history and Finland's EU history. The interest of the article is in anniversary stories related to three different landmark events – the signing of the Treaty of Rome, Finland joining the EU and later the EMU – ranging from 1995 to 2018. The study suggests that Finnish newspapers, journalists, and the political elites have a strongly shared understanding of the EU's historical and political significance. The EU is seen as a success story, and there are no signs of significant fractures in the consensus, even during cumulative crises of the 2000s. According to the study, the media strongly follows the mainstream pro-EU political elite on EU issues. Elite-centeredness is also emphasized in who gets the voice. The importance of the EU is determined by a small number of experts, top politicians, and editors-in-chief. The second empirical chapter of the study (Chapter 6) analyzes the discussion in the newspapers about EU federalism. Based on the analysis, the Finnish debate on federalism has been cautious. The mainstream of conversations is reflected in so-called evasive functionalism. According to it, integration can always be promoted, but talking about federalism is always too early. The use of the term federalism has been confusing. In its name, it has been possible to support both a loose confederation and a thoroughbred federation. Opponents, on the other hand, have interpreted it mainly as an institutional system that concentrates power in Brussels. For political reasons, differences in interpretation have been deliberately emphasized and maintained. In the 1990s and early 2000s, most criticism of federalism was met with a few well-known politicians, but in the 2010s it was more systematically linked to the two parties, the Christian Democrats, and the Finns Party. At the same time, the core of federalist criticism shifted from compromising Finland’s neutrality to a critique of solidarity. The third empirical chapter of the study (Chapter 7) analyzes the manifestations of everyday nationalism in newspapers from the perspective of so-called “EU forbids” journalism. In these types of articles, the EU appears to be a troublemaker interfering in small things, threatening national culture with its bans. The analysis shows that feeding the threat of EU regulation that threatens the core of national culture has been a specialty of tabloid newspapers. The popular news of the EU's ban on the use of tar or grilling have even grown into a struggle for Finnishness. The “horror stories” about bans imposed by the Brussels bureaucrats have not gained British popularity in Finland, but the best-known “EU forbids” myths have spread so widely also in Finland that they can be used to legitimize Eurosceptic attitudes. In the final chapter of the study (Chapter 8), the key findings of the study are linked to the current debates on EU publicity and democracy. The study confirms the results of previous studies that the number of EU speakers in the mainstream media is very narrow and expert-centered. The voice of civil society remains downright marginal on EU issues. Journalistic “innovations” to expand the range of participants have hardly been seen, but progress has been driven by social media, if at all. Emerging conflicts are most often described as struggles between member states or between EU institutions and member states, and rarely as struggles between party-political power struggles, ideas, or ideologies. According to the study, the mainstream media still perceives the EU as an arena for intergovernmental negotiations in which the “Finland’s interest” is defended, even though the role of the European Parliament has been significantly increased in the 21st century. In terms of EU-level politics, inter-party struggles are rarely emphasized in journalism, either at the domestic or EU level. Journalism alone cannot solve the problems of EU’s public sphere, but it can nonetheless politicize EU issues through its choices by giving the public a wide variety of voices and giving them public power to define social issues