Työttömien koettu hyvinvointi ja työkyky : Työllisyyspalveluiden asiakkaina olevien työttömien näkökulma

Tässä tutkimuksessa selvitetään työllisyyspalveluiden asiakkaina olevien työttömien hyvinvointia ja koettua työkykyä. Työttömyysasteen noustessa aihe koskettaa yhä useampaa yksilöä ja laajemmin koko yhteiskuntaa. Aikaisemman tutkimustiedon mukaan työttömien subjektiivinen hyvinvointi ja työkyky ovat alhaisempia kuin työssä olevien. Työttömyys on voimakkaasti yhteydessä työkyvyn lisäksi hyvinvoinnin osa-alueisiin, kuten esimerkiksi taloudelliseen tilanteeseen, sosiaalisiin suhteisiin, terveyteen sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin. Nämä osa-alueet puolestaan ovat yhteydessä työttömän työkykyyn ja elämään tyytyväisyyteen. Tutkimuksessa selvitetään, millaiseksi työllisyyspalveluiden asiakkaina olevat työttömät arvioivat työkykynsä, miten tyytyväisiä työllisyyspalveluiden asiakkaina olevat työttömät ovat elämäänsä ja miten hyvinvoinnin osatekijät ovat yhteydessä työllisyyspalveluiden asiakkaina olevien työttömien koettuun työkykyyn ja elämäntyytyväisyyteen. Tutkimus on kvantitatiivinen monimuuttujamenetelmin tehty tutkimus, jonka aineisto on osa Kykyviisari-menetelmää käyttävien asiakkaiden 21.10.2016-2.4.2020 aikana kertynyttä aineistoa. Kykyviisari-menetelmä on työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä, jonka avulla kartoitetaan yksilön työ- ja toimintakykyä sekä sen muutoksia. Kykyviisari-menetelmä on kehitetty osana Työterveyslaitoksen Sosiaalinen osallisuus ja työ- ja toimintakyvyn muutos -koordinaatiohanketta. Tarkasteluun valittiin työelämän ulkopuolella olevat julkisen ja yksityisen sektorin työllisyyspalveluita käyttävät vastaajat (N=1937). Kyselylomakkeesta on valittu tutkimukseen mukaan taustamuuttujien (sukupuoli, ikä, koulutusaste, asumistilanne, työttömyyden kesto) lisäksi hyvinvoinnin osatekijöihin liittyvät muuttujat (taloudellinen tilanne, terveydentila, yksinäisyyden tunne, yhteisyyssuhteet, itsensä toteuttaminen). Analyysimenetelminä käytetään frekvenssijakaumien ja histogrammien tarkastelua, keskiarvovertailua, varianssianalyysia ja lineaarista regressioanalyysia. Työttömyyden vaikutuksia koettuun hyvinvointiin ja työkykyyn jäsennetään tässä tutkimuksessa sosiologi Erik Allardtin hyvinvointiteorian ja työkyvyn viitekehysten avulla. Niiden lisäksi teoreettisena viitekehyksenä on aikaisempi työttömien työkykyä ja subjektiivista hyvinvointia käsittelevät kansalliset ja kansainväliset tutkimukset. Tulosten perusteella työllisyyspalveluiden asiakkaina olevat työttömät ovat melko tyytyväisiä elämäänsä, mutta heidän koettu työkykynsä on alhainen. Työttömän hyvät yhteisyyssuhteet, itsensä toteuttaminen ja alempi koulutusaste selittävät tyytyväisyyttä elämään, kun taas huono terveys, huono taloudellinen tilanne ja usein yksinäisyyttä kokeminen selittävät tyytymättömyyttä elämään. Parempaa työkykyä selittävät itsensä toteuttaminen, miessukupuoli sekä useammin itsensä yksinäiseksi kokeminen. Heikompaa työkykyä taas selittivät huono terveydentila, heikko taloudellinen tilanne, alempi koulutusaste sekä yksin asuminen. Työttömyyden kestolla tai iällä ei ole, odotusten vastaisesti, yhteyttä niin elämään tyytyväisyyteen kuin työkykyynkään