Lapsen kokeman kaltoinkohtelun yhteys koulukiusaamiseen

Tutkielmani käsittelee lapsen kotona kokeman kaltoinkohtelun yhteyttä koulukiusaamiseen lapsen ajautuessa joko kiusaajaksi, uhriksi tai kiusaaja-uhriksi. Kiinnostukseni kohteena on, millainen vanhemmuus ja kotiolot lisäävät lapsen riskiä joutua osaksi koulukiusaamista – ja toisaalta, mitkä tekijät suojaavat tältä. Kirjallisuuskatsauksella aiheesta pyrin luomaan yhteenvedon tekijöistä, jotka vastaavat tutkimuskysymyksiini. Tutkimuskysymykseni ovat: ”Mitkä vanhemmuuteen liittyvät tekijät altistavat kaltoinkohdeltua lasta koulukiusaamiselle joko kiusaajana, uhrina tai kiusaaja-uhrina?” sekä ”Millainen vanhemmuus tukee lapsen sosiaalista sopeutumista?”. Teoreettisena pohjana tässä tutkielmassa toimii vanhemmuuden, kaltoinkohtelun ja koulukiusaamisen määritelmät, sillä ne ovat tutkielmani aiheen keskeisimmät käsitteet. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullista review -tutkimusta, joka perustuu aiempaan tutkimuskirjallisuuteen. Aineiston analyysin olen toteuttanut sisällönanalyysi menetelmällä. Tutkimusaineistoksi päätin valita aineistoja, jotka oli toteutettu erilaisin menetelmin, eri ympäristöissä ja eri maissa. Tutkielman aineistoksi kasaantui yhteensä 14 kansainvälistä vertaisarvioitua artikkelia. Tulosten perusteella lapsen kokema kaltoinkohtelu lisäsi lapsen riskiä ajautua osaksi koulukiusaamista. Koettu kaltoinkohtelu korreloi positiivisesti niin kiusaajaksi, uhriksi kuin kiusaaja-uhriksi joutumisen kanssa. Kaltoinkohtelun seuraukset olivat moninaisia ja vaikuttivat muun muassa lapsen tunteiden säätelytaitoihin sekä aggressiivisuuteen, jotka tulivat esille lasten vertaissuhteissa. Altistavien tekijöiden lisäksi tuloksissa tuli ilmi suojaavia tekijöitä, joiden nähtiin ehkäisevän kiusaamiseen osallistumista. Tulokset on jaoteltu niin kiusaamiselle altistaviin kuin siltä suojaaviinkin tekijöihin. Tuloksissa oli painotettu sitä, että vaikka positiivinen korrelaatio on havaittavissa, ei läheskään jokaisesta kaltoinkohdellusta lapsesta tule kiusaajaa, eikä kiusaaminen ole aina seurausta lapsen kokemasta kaltoinkohtelusta. Siitä huolimatta tulosten perusteella olisi tärkeää tunnistaa riskitekijöitä, jotka voivat johtaa siihen, että lapsi ajautuu osaksi kiusaamista. Vanhempien rooli on merkittävä lapsen kiusaamisen puuttumisen- sekä ennaltaehkäisyn osalta. Vanhempia pitäisi tukea siinä, että lapsen ei-sallittavaan käytökseen osattaisiin puuttua tarvittavalla tavalla aikaisessa vaiheessa. Lisäksi vanhempia voisi ottaa enemmän mukaan kiusaamiselta ehkäisevään toimintaan, jotta vanhemmat olisivat tietoisempia siitä, mitä koulussa tapahtuu. Vanhempien lisäksi myös muilla aikuisilla ja etenkin työntekijöillä on velvollisuus puuttua kaltoinkohteluun ja kiusaamiseen liittyviin epäkohtiin ja puuttua asiaan vakavasti