Lapsen surukokemus vanhemman menehtyessä: ammatilliset valmiudet surevan lapsen kohtaamisessa

Tässä tutkielmassa perehdytään ammattilaisen sekä vanhempansa menettäneen lapsen kohtaamiseen tilanteessa, jossa vanhempi on menehtynyt. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä olen avannut lapsen surun saamia erityispiirteitä vanhemman menehtyessä sekä lapsen ja ammattilaisen välisen kohtaamisen tematiikkaa. Yhdessä teoreettisen viitekehykseni kappaleessa olen lisäksi avannut sosiaalityön roolia samaisessa tilanteessa. Tutkimuskysymykseni koskevat ensinnäkin sitä, millainen on vanhemman menehtymisestä johtuva lapsen surukokemus sekä toiseksi sitä, millaisia valmiuksia surevan lapsen kanssa työskentelevältä ammattilaiselta odotetaan. Aineistoni koostuu 11 vertaisarvioidusta kansainvälisestä artikkelista. Aineistot käsittelevät pääasiassa joko lapsen surua yleensä tai vanhemman menehdyttyä, erilaisten ammattilaisten kokemuksia surevien lasten kanssa työskentelystä tai niihin on koottu neuvoja surevien lasten kanssa työskenteleville. Tutkielmani on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Lapsen surukokemukseen on nähty vaikuttavan hänen kehitystasonsa lisäksi niin lapsen sukupuoli kuin sekin, miten hyvin tämä on voitu valmistella tapahtumaan. Lisäksi sillä, miten tietoinen lapsi on kuolemisesta yleensä, on merkitystä. Ammattilaiselta odotetaan kohtaamisessa tietoisuutta omien surukokemuksiensa vaikutuksista sekä tietoa surevan lapsen tarpeista yleisesti. Vähäisen saatavilla olevan tutkimustiedon ja vanhemman menetyksen lopullisuuden valossa on selvää, että vanhemman menehtymisen vaikutuksista lapseen tulisi saada lisää tietoa. Lisäksi surevan lapsen ammatillisen kohtaamisen kannalta keskeisiä valmiuksia tulisi vahvistaa jo opiskeluaikana jossakin määrin. Kuoleminen ja kuolema ovat syntymän lailla väistämättömiä tapahtumia jokaisen elämässä, joten tästä syystä niistä avoimesti puhuminen lapselle on tärkeää