Sosiaalisen osallisuuden kokemukset syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten näkökulmasta: Kirjallisuuskatsaus

Nuorten syrjäytyminen on ajankohtainen ja huolestuttava yhteiskunnallinen ilmiö. Syrjäytyneiksi määritellään nuoret, jotka ovat koulutuksen tai työelämän ulkopuolella. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on monipuolistaa käsitystä syrjäytymisestä ja syrjäytymisvaarassa olevista nuorista aikuisista tarkastelemalla nuorten sosiaalista osallisuutta erilaisissa sosiaalisissa suhteissa. Tutkielmassa tarkastellaan 18–29-vuotiaiden syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten kokemuksia sosiaalisesta osallisuudesta aiemmissa tutkimuksissa. Tutkielma on laadullinen kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on luoda yleiskatsaus valittuun aiheeseen. Tutkielman teoriatausta rakentuu nuorten aikuisten, syrjäytymisen ja sosiaalisen osallisuuden käsitteiden määrittelystä. Tutkielmaan valikoitunut aineisto koostuu 16 tieteellisestä artikkelista. Analysoitavassa aineistossa painottuu syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten subjektiivinen, kokemuksellinen näkökulma. Artikkelit on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä toimii Bill Reimerin (2004) näkökulma, jonka mukaan sosiaalinen osallisuus liittyy erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin. Tutkielman päätulos on, että koulutuksen tai työelämän ulkopuolella oleminen on vain osa syrjäytymisen kokemusta. Sosiaalisen osallisuuden kokemukset erilaisissa sosiaalisissa suhteissa, kuten markkinasuhteissa, byrokraattisissa suhteissa, assosiatiivisissa suhteissa ja yhteisöllisissä suhteissa ovat vuorovaikutuksessa keskenään, joten sosiaalisen osallisuuden tarkastelu vain yhden sosiaalisen suhteen näkökulmasta on riittämätöntä. Sen vuoksi nuorten syrjäytymisen määritelmä markkinasuhteiden, eli työn tai koulutuksen ulkopuolella olemisen perusteella on tulosten mukaan puutteellinen. Nuorten aikuisten sosiaalisen osallisuuden kokemukset erilaisissa sosiaalisissa suhteissa vaikuttavat nuorten hyvinvointiin ja yhteiskuntaan integroitumiseen eri tavoin. Tulosten mukaan syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin aikuisiin kohdistuu paljon paineita ja odotuksia, jotka ovat lähtöisin sekä yhteiskunnallisista normeista, että myös esimerkiksi läheisten ihmisten toiveista. Läheisistä ihmissuhteista saatavalla sosiaalisella tuella, luottamuksella, hyväksynnällä ja kannustuksella on tulosten mukaan merkitystä nuorten aikuisten hyvinvointiin ja muihin sosiaalisiin suhteisiin liittymiseen. Sosiaalinen tuki auttaa tulosten mukaan nuorta kiinnittymään sellaisiin sosiaalista osallisuutta tuottaviin lähteisiin, joihin kuuluminen mahdollistaa nuorelle merkityksellisyyden tunteen ja identiteetin vahvistumisen. Tulokset osoittavat myös, että nuorten aikuisten yhteiskunnallinen osallistuminen nähdään tällä hetkellä liian kapeasti, vain työn tai koulutuksen kautta. Nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia tulisi lisätä, jotta syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla aikuisilla oleva potentiaali voitaisiin tunnustaa ja hyödyntää nykyistä paremmin