Jälkihuollon tuki nuoren aikuisuuteen kasvussa

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää kirjallisuuskatsauksen keinoin, miten lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutetut nuoret ovat kokeneet jälkihuollon tukeneen heidän aikuisuuteen kasvuaan. Tutkimustehtävä jakautuu kahdeksi tutkimuskysymykseksi: miten nuoret kuvaavat jälkihuollon toteuttamista ja miten jälkihuollon kautta tarjotut palvelut ovat vastanneet nuorten tarpeisiin? Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu aikuisuuteen kasvusta, itsenäistymisestä ja lastensuojelulain mukaisesta jälkihuollosta. Teoriaosuudessa tarkastelen aikuisuuteen kasvua ja itsenäistymistä kehityspsykologisena elämänvaiheena sekä tarkastelen myös, millaista on kasvaa aikuiseksi kodin ulkopuolella. Avaan jälkihuollon tarkoitusta ja tavoitetta sekä jälkihuollon tarjoamia tukitoimia. Kandidaatintutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena eli laadullisena review-tutkimuksena. Analyysitapana olen käyttänyt sisällönanalyysia ja teemoittelua. Tutkimusaineistoni koostuu kuudesta kansainvälistä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Nuoret kuvasivat jälkihuollon toteutumista usein positiivisena tai negatiivisena muutoksena heidän elämäntilanteessaan. Siirtymävaiheessa sijaishuollosta itsenäiseen elämään nuoret kohtasivat erilaisia pelkoja ja haasteita. Usein nuorien tuli kohdata nämä pelot ja haasteet yksin ilman aikuisen tukea. Nuoret kokivat siirtymän olleen usein valmistelematon prosessi. Nuoret kaipasivat henkilöä, joka auttaisi heitä aikuisuuteen kasvussa ja henkilöä, jolle voisi puhua. Nuoret kokivat, että tuen puuttuminen vaikutti suoraan heidän kasvuunsa kohti aikuisuutta. Tärkeänä koettiin asumiseen, taloudellisiin asioihin ja käytännön asioihin saatu tuki. Tutkimusartikkeleiden kontekstit eroavat maan lainsäädännön ja käytäntöjen vuoksi Suomen jälkihuollon kontekstista. Tutkimustuloksista saadaan kuitenkin viitteitä siitä, millaisiin asioihin jälkihuoltoa toteutettaessa tulisi kiinnittää huomiota. Yhtenä tärkeänä tekijänä on tuen antaminen ja nuoren mukaan ottaminen palveluiden suunnitteluun. Nuori itse tietää millaisissa asioissa hän kokee tarvitsevansa tukea ja hän tietää, millaisesta tuesta hän hyötyy. Asioiden yhdessä tekeminen konkreettisesti auttaa nuorta eteenpäin ja luo varmuutta nuoren omaan pärjäämiseen