Strategisten epävarmuustekijöiden tunnistaminen ja seuranta asuntojen uudisrakentamisessa

Onnistuneella strategialla voidaan monesti tulkita olevan keskeinen rooli yrityksen menestyksessä. Onnistunut strategia on myös aina yhteydessä yrityksen toimintaympäristöön, joka harvoin pysyy staattisena, vaan se on useimmiten jatkuvassa muutoksessa. Näin ollen yrityksillä pitäisi olla keinoja, joilla ne pystyvät analysoimaan toimintaympäristöä koskevien muutosten vaikutuksia sen hetkiseen strategiaan, jotta sitä kyettäisiin tarpeen tullen kehittämään muuttuneeseen toimintaympäristöön sopivaksi. Erityisesti strategian kannalta merkittävimpien epävarmuustekijöiden, eli strategisten epävarmuustekijöiden, seuraaminen voi parhaassa tapauksessa antaa yritykselle mahdollisuuden ennaltaehkäisevästi sopeuttaa yrityksen strategiaa sellaisiin muutoksiin, jotka muuten veisivät sen toiminnalta pohjan. Aiemmissa tutkimuksissa on strategisten epävarmuustekijöiden seuraamiseen ja uusien tunnistamiseen tarjottu keinoksi Simonsin (1995) kehittämän neljän ohjausmuodon -viitekehyksen mukaisia interaktiivisia ohjausmuotoja. Tässä tutkielmassa esitetään ensin strategista suunnittelua ja johdon laskentatoimea käsittelevien tutkimusten pohjalta, miten nämä interaktiiviset ohjausmuodot toimivat kaksikehäisen oppimisen kautta keinoina, joilla yrityksessä voidaan kerätä informaatiota jo tunnistetuista strategisista epävarmuustekijöistä sekä tunnistamaan mahdollisia uusia strategisia epävarmuustekijöitä, mikä tukee johdon strategista suunnittelua. Tämän lisäksi pyritään empiirisessä osiossa selvittämään, millaisia interaktiivisen ohjauksen muotoja käytetään käytännön liiketoiminnassa asuntojen uudisrakentamisen toimialalla. Tutkielman empiirisen osion keskiössä on teemahaastatteluiden avulla kerätty aineisto, joka kerättiin haastattelemalla kuutta ylemmän johdon henkilöä kuudesta Suomessa toimivasta keskimääräistä suuremmasta asuntorakentajasta. Kokoa määrittävänä tekijänä käytettiin julkisesti saatavilla olevia tietoja asuntorakentamista harjoittavien yritysten liikevaihdosta. Tutkielman johtopäätöksissä tultiin siihen tulokseen, että toimialalla käytettävät interaktiivisen ohjausmuodot jakautuvat pääosin formaaleihin mittaristoihin perustuviin ja vapaamuotoisempaan pienryhmätyöskentelyyn perustuviin ohjausmuotoihin. Näiden käyttö strategisten epävarmuustekijöiden tunnistamisessa ja seuraamisessa ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kovinkaan järjestelmällistä. Sen sijaan ensisijaiset keinot, joilla haastateltavat keräsivät informaatiota strategisista epävarmuustekijöistä, perustuivat heidän henkilökohtaisesti suorittamaan toimintaympäristön luotaamiseen esimerkiksi keskustelemalla sidosryhmien kanssa tai seuraamalla muita toimijoita Suomessa tai ulkomailla. Joillain yrityksillä oli myös oma erillinen strategiayksikkö tällaisen informaation keräämiseen