Suomen rahapelimonopoli ja ulkomaisen kilpailun sille tuomat haasteet

Rahapelaamista voidaan pitää erityislaatuisena taloudellisena toimintana. Rahapelissä pelaajan on mahdollista saada suuriakin voittoja panoksellaan. Toisaalta ainoa varma voittaja rahapelaamisessa on pelin järjestäjä. Tämän vuoksi pelin järjestäjän asema on aina ollut erittäin haluttu. Nykyisin valtiot päättävät siitä, ketkä kussakin maassa saavat toimia rahapelien järjestäjinä. Viimeisen 15 vuoden aikana yksityinen rahapeliala on kasvanut merkittävästi, rahapelimarkkinat ovat kehittyneet kansainvälisempään suuntaan ja internetissä tapahtuva pelaaminen on lisääntynyt. Tämän seurauksena ulkomaiset yhtiöt ovat alkaneet vaatia sääntelyn helpottamista ja oikeutta kilpailla kansallisten rahapeliyhtiöiden kanssa. Monissa maissa perinteiset rahapelimonopolit ovat jääneet pois ja painetta monopoliaseman muuttamiseen on myös Suomessa. Tutkielman menetelmänä käytettiin laadullista analyysiä. Aineistona käytettiin aikaisempaa tieteellistä kirjallisuutta, viranomaisraportteja, vedonlyöntiyhtiöiden omia raportteja sekä muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tutkielmassa käydään läpi valtioiden keinot vaikuttaa markkinoiden sääntelyyn, syvennytään rahapelimarkkinoiden sääntelyn syihin ja tapoihin ja luodaan katsaus siihen, miten rahapelialan murros on muuttanut alan toimintaa ja sääntelyä Ruotsissa ja Norjassa, Tutkielmassa pyritään vastaamaan tutkimuskysymyksiin, jotka ovat: Mikä on Suomen rahapelimonopolin taloudellinen merkitys, millaisia haasteita ulkomainen kilpailu on aiheuttanut Suomen rahapelimonopolille, mitä muutoksia Ruotsissa ja Norjassa on päädytty tekemään sekä mitä mahdollisuuksia Veikkauksella on tulevaisuudessa vastata ulkomaiseen kilpailuun. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että rahapelaamisesta saadut tuotot ovat Suomessa suhteellisen merkittäviä. Ulkomaisen kilpailun seurauksena Veikkaus on menettänyt markkina-asemaansa erityisesti digitaalisessa toimintaympäristössä. Ulkomainen kilpailu tuo lisäksi Veikkaukselle haasteita kun se yrittää toimia EU:n kilpailulainsäädännön puitteissa. Ruotsissa on pitkälti juuri ulkomaisen kilpailun vuoksi päädytty monopolijärjestelmästä luopumiseen ja lisenssijärjestelmän käyttöönottoon. Norja on edennyt päinvastaiseen suuntaan ja rajoittanut ulkomaisten toimijoiden toimintaa entisestään. Tulevaisuudessa rahapelimarkkinoiden muutos vaatii Suomen valtiolta merkittäviä toimia. Yksityisten yhtiöiden toiminnan rajoittaminen ei ole ongelmatonta ja se saattaa pitkällä aikavälillä olla jopa mahdontonta. Monopolin vahvistamisen sijaan ainoa mahdollisuus Suomen rahapelimarkkinoiden järjestämiseksi saattaa olla muun Euroopan tapaan siirtyminen toimilupajärjestelmään. Rahapelialaan tulee aina liittymään sille ominaisia ongelmia kuten peliriippuvuus ja rikollisuus, mutta hyvin toteutettuna toimilupajärjestelmä tulisi todennäköisesti olemaan paras tapa toiminnan järjestämiseen