Itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten elinpiirin laajuus koettuun yksinäisyyteen

TIIVISTELMÄ Kostiainen, P. 2016. Itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten elinpiirin laajuuden yhteys koettuun yksinäisyyteen. Terveystieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. Pro gradu -tutkielma. Gerontologia ja kansanterveys. 38 sivua. Tärkeistä ihmissuhteista luopuminen, yksin asuminen, masentuneisuus, terveyden- ja toimintakyvyn heikentyminen ja sairauksien lisääntyminen ovat yhteydessä ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyteen. Ikääntymiseen liittyvät muutokset saattavat rajoittaa liikkumista elinpiirissä ja kaventaa elinpiiriä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko elinpiirin laajuus yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen ikääntyneillä ihmisillä, sekä selittääkö sairauksien lukumäärä, masentuneisuus, liikkumisvaikeudet ja yksin asuminen elinpiirin laajuuden ja yksinäisyyden välistä yhteyttä. Tutkimus on osa Life-Space Mobility in Old Age -tutkimusta. Kaksivuotisen prospektiivisen kohorttitutkimuksen tiedot kerättiin vuosilta 2011–2013. Tutkimukseen osallistui 848 itsenäisesti asuvaa 75–90-vuotiasta henkilöä Jyväskylän ja Muuramen alueelta. Elinpiirin laajuutta arvioitiin The University of Alabama at Birmingham Study of Aging Life-Space Assessment -mittarilla. Yksinäisyyttä arvioitiin kysymällä ”tunnetteko itsenne yksinäiseksi?”. Vastausvaihtoehdot luokiteltiin kahteen luokkaan: harvoin tai en koskaan, joskus tai usein. Aineistoa tarkasteltiin frekvenssijakaumien, ristiintaulukoinnin, t-testin, χ2-testin, Mann-Whitneyn U-testin sekä Kruskal-Wallisin -testin avulla. Elinpiirin laajuuden ja yksinäisyyden kokemisen välistä yhteyttä tarkasteltiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneista henkilöistä 28 % koki yksinäisyyttä joskus tai usein. Henkilöt, joiden elinpiiri oli rajoittunut, kokivat yksinäisyyttä lähes kaksi kertaa yleisemmin verrattuna henkilöihin, joiden elinpiiri oli laaja. Elinpiirin laajuuden ja yksinäisyyden välistä yhteyttä selittivät sairauksien lukumäärä ja masennusoireet. Tärkeänä yksinäisyyttä selittävänä tekijänä oli yksin asuminen, mikä on elinpiirin laajuuden ja yksinäisyyden välisen yhteyden taustalla. Tämän tutkimuksen mukaan elinpiirin laajuuden ja yksinäisyyden väliseen yhteyteen vaikuttavat ikääntymiseen liittyvistä tekijöistä sairauksien lukumäärä ja masentuneisuus. Lisäksi yksin asuminen on merkittävä yksinäisyyden kokemisen riskitekijä. Masentuneet ja yksin asuvat ikääntyneet henkilöt ovat vaarassa syrjäytyä. Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden ja elinpiirin kaventumisen ehkäisemiseksi tarvitaan uusia toimintatapoja. Poikkitieteellisen yhteistyön tulisi suunnata voimavaroja ikääntyneen henkilön kokonaisvaltaisen tilanteen arviointiin sekä tavoitteelliseen toimintaan ikääntyneen väestön aseman parantamiseksi.ABSTRACT Kostiainen, P. 2016. The Association between life-space and experienced loneliness among community-dwelling older people. Department of Health Sciences. University of Jyväskylä. Master´s Thesis. Gerontology and Public Health. 38 pages. The loss of important relationships, living alone, depression, the decline of health and physical functioning and increase of diseases are associated with loneliness among older people. The changes related to ageing may restrict life-space mobility. The purpose of this study was to find out if the life-space is associated with experienced loneliness among community-dwelling older people and if the number of diseases, depression, mobility difficulties and living alone does explain this association. The study was conducted as a part of the Life-Space Mobility in Old Age research project. The data of the two-year prospective cohort study was collected during 2011–2013. There were 848 older people aged 75–90 living in Muurame and Jyväskylä participating the study. The life-space was measured by using the University of Alabama at Birmingham Study of Aging Life-Space Assessment. The loneliness was measured by asking the question “do you feel lonely?” The answers were categorized into two classes: seldom or never, sometimes or often. The data was described using frequency distributions, cross tabulation, t-test, χ2-test, Mann-Whitney U-test and Kruskal-Wallis-test. The association between life-space and loneliness was studied using the binary logistic regression analysis. Twenty-eight percent of the participants experienced loneliness sometimes or often. Participants whose life-space was restricted, experienced loneliness almost twice as often as the participants with large life-space. The explaining factors for the association between life-space and loneliness were the number of diseases and depression symptoms. An important factor explaining loneliness was living alone, which is a background factor between life-space and loneliness. According to this study, diseases and depression explain the association between life-space and loneliness. Also living alone is a remarkable risk factor causing loneliness. Depressed and older people living alone have a risk to isolation. New course of actions are needed to prevent loneliness and the restriction of life-space. The interdisciplinary co-operation should steer efforts to be able to evaluate comprehensive situation of older people and improve the goal-directed action to ameliorate the status of older people