Sherlock Holmes -suomennosten puhuttelulisäykset uudelleenkääntämishypoteesin ja suhtautumisen näkökulmasta

Tutkin maisterintutkielmassani kahden eri Sherlock Holmes -suomennoskokoelman puhuttelulisäyksien suomennoksia. Tarkastelen puhutteluja kahden eri teoreettisen taustan ja menetelmän kautta: kotouttamisen ja vieraannuttamisen sekä suhtautumisen teorian. Tavoitteenani on selvittää, miten puhuttelulisäykset on ylipäätään suomennettu: ovatko puhuttelulisäysten käännökset jommassakummassa suomennoksessa kotouttavampia tai vieraannuttavampia kuin toisessa ja ilmaisevatko suomennoksien puhuttelut erilaisia ja erivahvuisia tunteita ja ihmisten arvottamisia? Tutkimukseni teoreettisina taustoina toimivat näin ollen Lawrence Venutin kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteet, Paul Bensimonin ja Antoine Bermanin ajatuksiin perustuva uudelleenkääntämishypoteesi (retranslation hypothesis) sekä systeemis-funktionaaliseen kielitieteeseen pohjautuva J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten suhtautumisen teoria (appraisal theory). Puhuttelulisäyksiä ei ole aikaisemmin tutkittu kääntämisen ja niiden ilmaiseman suhtautumisen kautta, joten tutkimukseni täyttää osaltaan aukon tutkimusperinteessä. Samalla laajennan myös kandidaatintutkielmani analyysia ja selvitän, löydänkö kandidaatintutkielmani päätelmiä vastaavia tuloksia suuremmasta aineistosta. Aineistoni koostuu kahdentoista Sherlock Holmes -novellin kokoelmasta, joka on julkaistu alun perin englanniksi nimellä The Adventures of Sherlock Holmes (1892). Valitsemani suomennoskokoelmat ovat O. E. Juurikorven Sherlock Holmesin seikkailut I–II vuodelta 1957 sekä Jaakko Anhavan Sherlock Holmes: kootut kertomukset vuodelta 2010. Valitsin kyseiset kokoelmat siksi, että ne ovat sekä tunnetuimmat että laajimmat Sherlock Holmes -suomennoskokoelmat. Lisäksi Anhavan suomennos on esipuheensa mukaan syntynyt osaksi halusta korjailla Juurikorven suomennosta, ja kokoelmien välillä on myös varsin suuri ajallinen etäisyys, yli viisikymmentä vuotta. Analysoin aineistoni 405 puhuttelulisäyksen suomennokset jakamalla ne kulttuurisidonnaisten elementtien käännösratkaisujen kategorioihin sekä erilaisten suhtautumisen tapojen alaluokkiin. Analyysini perusteella suomennoksissa on paljon samaa mutta myös paljon eroja: Juurikorven suomennos on selvästi puhuttelulisäysten osalta kotouttavampi kuin Anhavan, kun taas Anhavan puhuttelut ovat selvästi vieraannuttavampia. Suomennokset siis noudattavat puhuttelulisäysten kääntämisen osalta uudelleenkääntämishypoteesia. Lisäksi Anhavan suomennos ilmaisee sekä lukumäärällisesti että osittain myös laadullisesti voimakkaampaa suhtautumista kuin Juurikorven suomennos. Eri kääntäjät voivat siis suomentaa eri aikakausina niinkin pienet kielen elementit kuin puhuttelulisäykset varsin erilaisilla ja eri tavoin tekstin tulkintaan vaikuttavilla tavoilla