Objektiivisten ympäristön esteiden ja muuttamisen yhteys itsenäisesti asuvilla ikääntyneillä henkilöillä

Ympäristöllä on merkitystä ikääntyneiden ihmisten toiminnan onnistumiselle. Tarpeita vastaava ympäristö voi tukea toimintakykyä, kun taas esteellinen ympäristö voi heikentää toimintakykyä sekä lisätä avun tarvetta. Asuinympäristön esteet ovat yleisiä, ja niiden on todettu vaikuttavan ikääntyneiden ihmisten toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Toimintakyvyn ja terveyden heikentyessä asuinympäristön esteet voivat muodostua kotona selviytymisen ja asumisen kannalta ratkaisevaksi esteeksi ja johtaa muuttamiseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää objektiivisten ympäristön esteiden ja muuttamisen yhteyttä itsenäisesti asuvilla ikääntyneillä henkilöillä. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia muuttuuko ympäristön esteiden määrä muuttamisen seurauksena. Tutkimus on osa kaksivuotista prospektiivista kohorttitutkimusta, Life-Space Mobility in Old Age -tutkimusta (LISPE), jonka aineisto on kerätty vuosina 2011–2013. Tutkimukseen osallistui 848 iältään 75–90-vuotiasta Jyväskylän ja Muuramen alueella itsenäisesti asuvaa henkilöä. Ympäristön esteitä arvioitiin objektiivisesti The Housing Enabler -mittarilla (HE) kodin välittömässä ulkoympäristössä ja sisäänkäynnin yhteydessä. Ympäristön esteiden ja muuttamisen välistä yhteyttä tutkittiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä, ja muuttamisen vaikutuksia ympäristön esteiden määrään ja asuinympäristön taustamuuttujiin Wilcoxonin Signed Rank -testillä, McNemarin testillä sekä marginaalisella homogeenisuus testillä. Fyysinen toimintakyky huomioitiin analyysissä sekoittavana tekijänä. Fyysistä toimintakykyä selvitettiin Short Physical Performance Battery -testistöllä (SPPB), koettuina vaikeuksina kerrosvälin portaiden nousussa sekä apuvälineen käytöllä. Tutkimuksen seuranta-aikana 35 henkilöä muutti. Muuttamisen todennäköisyys oli nelinkertainen henkilöillä, jotka asuivat hissittömässä kerrostalossa ja yli kolminkertainen henkilöillä, jotka asuivat rivi- tai paritalossa verrattuna hissillisessä kerrostalossa asuviin henkilöihin. HE-mittarilla arvioidut ympäristön esteet eivät olleet yhteydessä muuttamiseen. Tulosten mukaan ikääntyneet ihmiset muuttivat hissittömästä kerrostalosta, omakoti-, pari- ja rivitalosta hissilliseen kerrostaloon. HE-mittarilla arvioitujen ympäristön esteiden keskimääräinen lukumäärä ei muuttunut muuttamisen seurauksena. Tutkimuksen aikana muuttaneet henkilöt muuttivat pääasiallisesti esikaupunkialueelta kaupunkialueelle. Osa ikääntyneistä ihmisistä reagoi karkeisiin ympäristön esteisiin, kuten kotitalon hissittömyyteen, ja heikkenevään toimintakykyyn muuttamalla esteettömämpään ympäristöön. Lisäksi ikääntyneet ihmiset hakeutuvat esikaupunkialueelta kaupunkialueelle lähemmäs palveluita. Huomaamattomampiin ympäristön esteisiin ei kuitenkaan kiinnitetä huomiota. Muuttaminen vanhuudessa on suuri, stressiä aiheuttava elämänmuutos. Tämän vuoksi palvelujärjestelmään tulisi kehittää toimintamalli, joka mahdollistaa ikääntyneiden ihmisten ohjauksen ja tukemisen muuttoa suunniteltaessa. Ohjauksen ja tuen painopiste tulisi olla muuton optimoinnissa ympäristön esteiden näkökulmasta, toistuvan muuttotarpeen ennaltaehkäisemisessä sekä toimintakyvyn, itsenäisyyden ja osallisuuden tukemisessa ikääntyneille ihmisille soveltuvien asuinympäristöjen avulla.Environmental factors have an influence on older people’s functional ability. Suitable environment in relation to needs may enhance functional ability whereas environmental barriers may decrease functional ability and increase need for help. Environmental barriers are common and it has been discovered that barriers influence older people’s functioning and well-being. Environmental barriers may compromise independency and lead to relocation among those whose health and functional ability have declined. The purpose of this master´s thesis was to discover whether there is association between objectively evaluated environmental barriers and relocation among community-dwelling older people. In addition to this the aim was to discover whether the quantity of physical environmental barriers change after relocation. This study is part of a two-year prospective cohort study Life-Space Mobility in Old Age study (LISPE). The data has been collected during the years 2011–2013 and the sample consists of 848 community-dwelling older people aged 75–90 living in the municipalities of Jyväskylä and Muurame. Environmental barriers were evaluated objectively by using the Housing Enabler Screening Tool (HE). Logistic regression analysis was used to explore the association between environmental barriers and relocation. Wilcoxon Signed Rank test, McNemar’s test and marginal homogeneity test were used to explore the changes in quantity of environmental barriers and environmental background variables. Physical functioning was taken into account as a confounding variable. The Short Physical Performance Battery (SPPB), perceived difficulties in climbing up 1 flight of stairs and use of assistive device of mobility were used to assess physical functioning. The odds for relocation were fourfold among people who lived in block of flats without elevator and over threefold among people who lived in semi-detached or terrace house compared to those who lived in block of flats with elevator. Environmental barriers evaluated by HE were not associated with relocation nor did the quantity of environmental barriers change after relocation. Based on the results older people relocate from block of flats without elevator, detached, semi-detached and terrace houses to block of flats with elevator. Persons who relocated during the study moved mainly from suburban areas to urban areas. Some older people react to declining functional ability and obvious environmental barriers such as lack of elevator by moving to more accessible environments. Less obvious environmental barriers remain unnoticed. Older people move from suburban areas to urban areas closer to amenities. Relocation in old age is a stressful change in life. Therefore guidance and support should be offered to older people who consider relocation. Emphasis of guidance and support should be on optimizing relocation from the environmental barriers perspective, prevention of remove and supporting functional ability, independence and participation among older people with the help of accessible residential environments