Neuvottelijoiden käsityksiä ja kokemuksia vuorovaikutusilmiöstä

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli jäsentää kokonaiskuvaa Suomen poliisin taktisesta neuvottelusta. Tavoitteena oli lisätä ja syventää ymmärrystä siitä, mitä taktinen neuvottelu on ja millaisia piirteitä siihen erityisenä neuvottelutilanteena liittyy. Aihetta haluttiin tutkia nimenomaan neuvottelukoulutuksen saaneiden poliisien käsityksiin ja kokemuksiin pohjautuvana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluaineisto koostui kahdeksasta taktisen neuvottelukoulutuksen saaneen poliisin haastattelusta. Tulosten perusteella Suomen poliisin taktinen neuvottelu on interventiotyökalu, jota sovelletaan eskaloituneisiin kriisitilanteisiin. Tyypillisesti nämä tilanteet ovat joko ekspressiivisiä itsemurhatilanteita tai instrumentaalisia panttivankitilanteita. Yhdistävä tekijä on henkeen ja terveyteen kohdistuva välitön uhka, jonka takia tilanteessa ei voida soveltaa samalla tavalla suoraa poliisitoimintaa kuin perustehtävillä. Taktisella neuvottelulla on monia tilanne- ja tehtäväkohtaisesti vaihtuvia tavoitteita. Kaikkia tilanteita yhdistää kuitenkin ihmisten hengen ja terveyden turvaaminen ja vähemmän haitan periaatteella toimiminen. Onnistuakseen taktinen neuvottelu vaatii onnistumista kaikilla viestinnän tasoilla. Taktiseen neuvottelutilanteeseen osallistuu neuvottelijan ja kohdehenkilön lisäksi myös polisiin tilanneorganisaatio, mikä tuo myös ryhmäviestinnän tason osaksi neuvottelua. Taktiset neuvottelijat käyttävät neuvottelutilanteissa tehtäväkohtaisesti vaihtuvia vaikuttamisen tapoja. Niihin tilanteisiin, joissa on mahdollista muodostaa suora neuvotteluyhteys tunnettuun kohdehenkilöön, sovelletaan lisäksi myös neuvottelutilanteeseen sidottuja vaikuttamisen vaiheita. Tulosten perusteella taktisella neuvottelulla näyttää olevan vahva eettinen ydin, joka määrittää sitä tietyssä mielessä enemmän kuin perinteinen käsitys neuvottelutilanteesta vaikuttamisena. Taktisen neuvottelun keskiössä ovat vaikuttamisen lisäksi kutsuretoriikka sekä empaattinen ja dialoginen kuunteleminen