Icehearts-urheilujoukkue ja poikien sosiaalinen pääoma

Jonne Silonsaari (2016). Rakkaudesta lajiin ja paskaan läppään. Icehearts-urheilujoukkue ja poikien sosiaalinen pääoma. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikunnan yhteiskuntatieteiden pro-gradu -tutkielma, 119 s., 2 liitettä. Tämä liikunnan yhteiskuntatieteiden opinnäyte käsittelee Icehearts-joukkuetta poikien erityisen tuen mallina. Icehearts on innovatiivinen nuoriso- ja sosiaalityön toimintamalli, joka perustuu joukkueurheiluharrastukselle ja pitkäaikaiselle kasvattajasuhteelle. Tutkimus keskittyy toimintamallin vaikuttavuuden ja yhteiskunnallisten hyötyjen sijaan tarkastelemaan joukkueen sosiaalisia käytäntöjä ja prosesseja. Niitä kuvataan kiinnittymisenä kasvattajaan, vertaisyhteisöön ja joukkueurheiluharrastukseen. Tutkielma pyrkii kuvaamaan sitä, millaisen sosiaalisen toiminnan kautta pojat pääsevät osallisiksi avusta ja tuesta, jonka antaminen on Iceheartsin ensisijainen päämäärä. Kyse on siitä, millaisia mahdollisuuksia ja esteitä pojilla on kiinnittymisen suhteen tutkitussa joukkueessa ollut. Aineisto koostuu taipaleensa päättäneen Icehearts-joukkueen poikien haastatteluista, jotka analysoitiin laadullisin menetelmin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen pääoman käsitteelle ja sen poikien toimijuutta korostavalle soveltamiselle. Sosiaalisen pääoman rakentuminen ja toiminta nähdään kontekstisidonnaisena ja sukupuolittuneena. Icehearts-joukkueen taival jakautuu tutkimuksessa poikavuosiin, pelleilyn aikakauteen sekä nuoren miehuuden ajanjaksoon. Näin ollen sosiaaliset käytännöt ja prosessit ja niiden myötä poikien pääsy erilaisiin resursseihin vaihteli eri aikoina. Vertaissuhteiden ja joukkueurheiluharrastuksen näkökulmista sosiaalinen pääoma sai sekä yhteisyyttä rakentavia että ulossulkevia funktioita. Joukkueen kasvattaja mahdollisti poikien kiinnittymistä työskennellessään maskuliinisia ideaaleja mukaillen ja haastaen. Läpän heitto oli sekä kasvattaja- että vertaisuhteissa keskeinen sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Sosiaalista tukea saatiin pääasiassa kasvattajasuhteesta, kun taas osallisuuden ja kuulumisen kokemuksia tarjosivat vertaisyhteisö ja joukkueurheiluharrastus.Jonne Silonsaari (2016). For love of the sport and bullshitting. Icehearts-sports team and boy’s social capital. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis in Social Sciences of Sport, 119 pp., 2 appendices. This Master’s thesis in Social Sciences of Sport addresses the Icehearts-team as a source of boy’s social support. Icehearts is an innovative model of youth- and social work, which is based on a team sports hobby and a long-lasting educator (or mentor) relationship with an adult. In stead of the effectiveness and various social benefits of the model, the study focuses on the social practices and processes in the team. These are portrayed as attachment in relation to the educator, the peer-group and the team sports hobby. The study seeks to discover the social practices and processes through which the boy’s are able to benefit from various kinds of help and social support. After all helping and supporting those in need is the main objective of Icehearts. The data consists of thematic interviews of the boys of a team which has ended due they have reached maturity. The data was analyzed with qualitative methods. The theoretic framework of the study rests on the concept of social capital. The concept is adapted in a manner emphasizing the boy’s agency. The functioning and construction of social capital is considered as contextual and gender specific. The team’s journey is devided into three periods, Boyhood, Era of fooling around and Young manhood. This periodization is developed to outline the functional differences of social practices and processes at different times. The social interaction in the peer-group was promoting sense of community, but at the same time could close certain individuals outside. The educator was enableing the boy’s attachment to him in various ways by retelling and challenging masculine ideals. Joking and bullshitting was the most symptomatic way of social interaction in the peer group as well as in relation to the team’s educator. The boys gained social support mainly from the educator relationship, whereas sense of involvement and belongingness was promoted by peer realtions in the team sports setting