Lasta koskevan puheen kehykset sijaisvanhempien ja perhekotivanhempien työnohjauskeskusteluissa

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin sijaisvanhempien ja ammatillisten perhekotien johtajapariskuntien sijoitettuja lapsia ja nuoria koskevaa puhetta ryhmätyönohjauksen kontekstissa. Tutkielman aineisto koostui kahdesta työnohjausryhmästä (sijaisvanhemmat ja perhekotivanhemmat). Analyysimenetelmänä käytettiin Erving Goffmanin kehysanalyysia. Tutkielman tarkoituksena oli tunnistaa sijaisvanhempien ja perhekotivanhempien käyttämät sijoitettuja lapsia ja nuoria koskevan puheen kehykset. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin kehysten välisiä eroja lapsissa ja nuorissa nähtyjen muutoksen mahdollisuuksien suhteen, sekä sijaishuollon ammatillisuuden vaikutusta lasta koskevaan puheeseen. Sekä sijaisvanhempien että perhekotivanhempien ryhmistä tunnistettiin viisi kehystä: 1) Kasvatuksellinen, 2) Ongelmalähtöinen, 3) Käytäntö- ja olosuhdekeskeinen (sijaisvanhemmat)/Ammatin ja yrittäjyyden (perhekotivanhemmat), 4) Henkilökohtainen sekä 5) ”Lapsen ääni” –kehys. Eri kehyksissä sijaishuoltajat kuvasivat sijoitettuihin lapsiin liittyvää todellisuutta eri näkökulmista. Kehykset erosivat toisistaan puheessa ilmaistujen muutoksen mahdollisuuksien suhteen. Kasvatuksellinen kehys sisälsi molemmissa ryhmissä eniten muutoksen mahdollisuuksia. Ongelmalähtöisen kehyksen piirissä muutoksen mahdollisuudet kuvattiin molemmissa ryhmissä huomattavan vähäisinä. Työnohjaajat pyrkivät luomaan tilaa muutoksen mahdollisuudelle esittämällä uudenlaisia tulkintoja osallistujien lapsipuheen sisällöistä. Lasta koskevassa puheessa esiintyi jonkin verran ryhmien välisiä eroja. Yksi keskeisimmistä eroista oli perhekotivanhempien esiin tuoma ammatillisuuden ja yrittäjyyden ulottuvuus ja etäisempi kuvaustapa suhteessa sijoitettuihin lapsiin. Perhekotivanhempien lapsipuhe erosi sijaisvanhemmista myös siten, että heidän lapsipuheessaan oli useammin yhteisöllinen ulottuvuus. Ryhmät erosivat myös henkilökohtaiseen kehykseen sijoittuvan puheen määrässä. Perhekotivanhempien ryhmässä henkilökohtaiseen kehykseen sijoittuvaa puhetta käytettiin alusta asti enemmän kuin sijaisvanhempien ryhmässä. Lapsipuheen monet kehykset ilmensivät sijaisvanhempien ja perhekotivanhempien monitahoista ja monikerroksista todellisuutta. Kukin kehys toi esiin erilaisen puolen sijoitettujen lasten vanhempina toimimisen todellisuudesta. Kyky siirtyä lasta koskevassa puheessa kehyksestä toiseen näyttäisi olevan yhteydessä muutoksen mahdollisuuksien ilmaisuun