Toimintatutkimus A-klinikalla asioivien äitien ryhmätoiminnasta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan voimauttavan valokuvauksen menetelmää käyttämällä A-kli-nikalla asioivien äitien tarinoita heidän lapsuudestaan, elämästään sekä unelmistaan naisena ja äitinä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten äidit kokevat voimaantuvansa tämän valokuvausmenetelmän avulla. Tutkimus jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosuudessa tarkastelen Paulo Freiren teoriaa sekä voimaantumisteoriaa. Teoreettinen osuus käsittää lisäksi lyhyen katsauksen taiteellisten menetelmien käytöstä sosiaalityössä sekä erityisesti voimauttavan valokuvausmenetelmän käytön merkitystä sosiaalityön työvälineenä. Lopuksi avaan sosiaalityötä marginaaliryhmien parissa ja erityisesti naisten kanssa tehtävän sosiaalityön erityisyyttä. Aineistoni koostuu toimintatutkimukselle ominaisella tavalla useista eri aineistoista. Primääriaineistoni kerä-sin viiden ryhmätoimintaan osallistuvan äidin tarinoista nauhoittamalla äitien työpajakeskustelut, havainnoimalla äitejä sekä pitämällä kenttäpäiväkirjaa. A-klinikalla asioivia äitejä kutsuttiin ryhmätoimintaan kutsukirjeen avulla. Työpajoja pidettiin kesän 2015 aikana yhteensä kuusi kappaletta. Työpajojen aiheina olivat äitien lapsuuden kokemukset, heidän erilaiset luonteenpiirteensä, elämän tärkeät asiat, naiseus, äitiys, elämän valot ja varjot sekä unelmat tulevaisuudesta. Lisäksi työpajoissa käsiteltiin äitien kokemaa voimaantumisen kokemusta. Työpajojen aiheita käsittelimme siten, että äidit ottivat etukäteen eri teemoihin liittyviä valokuvia, jotka sitten suurensin työpajaa varten. Työpajoissa syvennyimme aiheisiin näiden valokuvien äärellä. Lisäksi neljän äidin kanssa tein kahdenkeskisen valokuvausprojektin. Aineistoani lähestyn narratiivisen aineiston analyysilla muodostamalla äitien tarinoiden pääkohdista koko-naan uuden tarinan. Tutkimukseni vastaa siihen kysymykseen, millaisia tarinoita A-klinikalla asiakkaana olevat naiset kertovat omasta elämästään – ja miten he kokivat ryhmätoiminnan aikana voimaantuvansa. Merkittävää naisten tarinoissa oli se, miten äidit tiedostamattaan tuottivat tietynlaista ”vastapuhetta” sellaisesta naiseudesta ja äitiydestä, joka usein A-klinikalla asioivien naisten äitiyteen liitetään. Äitien erilaisten tarinoiden kuunteleminen mahdollisti erään hiljaisen ja ”sorretun” ryhmän äänen kuulemisen ja lisääntyvän ymmärryksen heidän elämästään ja tilanteestaan. Äidit kokivat monenlaisia subjektiivisia voimaantumisen kokemuksia. He kokivat saaneensa lisää energiaa, suunnittelevansa elämäänsä enemmän ja unelmoivansa monista tulevaisuuden asioista. Äidit kokivat myös, että armollisuus itseä kohtaan on lisääntynyt, itseluottamus ja itsearvostus on kasvanut ja itsetuhoiset ajatukset ovat vähentyneet. Kaikki naiset kokivat, että samanlaisten kokemusten jakaminen ryhmässä toisten naisten kanssa oli tärkeää. Kaikkien äitien mielestä sosiaalityöhön ja lastensuojelutyöhön kaivattaisiin lisää ryhmätoimintaa ja nimenomaan naisille ja äideille suunnattua omaa ryhmää. Avainsanat: voimaannuttava valokuva, narratiivisuus, voimaantuminen, Paulo Freire, sosiaalityö marginaalissa, naiserityisyys sosiaalityössä This Master’s Thesis studies the stories of mothers who used empowering photography as a method of treat-ment at the A-Clinic rehabilitation services. Their stories are about their childhood, their life, and their dreams as women and mothers. The study also examines how the mothers feel empowered by this photography-based method. The study includes a theoretical and an empirical portion. In the theoretical portion, I examine Paulo Freire’s theory and the empowerment theory. In addition, the theoretical portion includes a brief overview on the use of artistic methods in social work, focussing on the significance of using empowering photography as a tool in social work. To close the theoretical study, I elaborate social services among marginal groups, and espe-cially the distinctive qualities in social work with women. As is characteristic of action research, my material is varied. I collected my primary material from the stories of five mothers who took part in group sessions; I recorded the mothers’ workshop discussions, observed the mothers and kept a field diary. The A-Clinic’s mother clients were sent invitation letters to the group sessions. A total of six workshops were held during the summer of 2015. The workshop topics were the mothers’ childhood experiences, their different personality traits, the important matters in life, womanhood, moth-erhood, life’s lights and shadows, and their dreams of the future. In addition, the workshops dealt with the mothers’ feelings of empowerment. To tackle the workshop topics, the mothers first took photographs ac-cording to various themes, which I enlarged for the workshop. We then used the photographs to delve into the topics. With four mothers, I also did a one-on-one photography project. I use narrative analysis to approach my material; based on the key points of the mothers’ stories, I construct a whole new story. My study answers the question: what kinds of life stories the women clients of the A-Clinic share, and how they felt empowered during the group sessions. What was remarkable about the women's stories was how they, without being aware of it, produced a form of counter-discourse to the image of womanhood and motherhood usually associated with female treatment facility clients. Hearing the mothers’ diverse stories enabled one repressed and suppressed social group to have their voices heard and provided better understanding of their position. The mothers had various subjective experiences of empowerment. They felt that they gained more energy, planned their lives better and dreamt of many things concerning the future. The mothers also felt that they could be more lenient towards themselves, that their self-confidence and self-respect had increased, and that self-destructive thoughts had decreased. All of the women agreed on the importance of sharing their similar experiences with other women. They were of the opinion that social services and child protection services should offer more group activities, especially groups aimed at women and mothers. Key words: empowering photography, narrativity, empowerment, Paulo Freire, social work in marginal groups, particularity of women