Lapsi-vanhempisuhteiden kaksisuuntaisuus ja lasten toimijuus perheiden arjessa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia lapsi-vanhempisuhteen kaksisuuntaisuutta ja lasten toimijuutta perhearjessa. Tutkimuksessa selvitettiin lasten toimijuuden tilanteita sekä toimijuutta keskittyen lapsi-vanhempisuhteeseen ja eroihin perheiden välillä. Tutkielmassa käytettiin Pienten lasten perhearki – tutkimuksen aineistoa. Tutkielman aineistoksi valikoitiin viisi perhettä, joissa oli 4–7 -vuotiaita lapsia. Aineisto kerättiin sekä lapsilta, isiltä että äideiltä. Aineistonkeruu oli monimenetelmällinen. Aineiston analyysin tuloksena löydettiin neljä toimijuuden ulottuvuutta: lapsen omaehtoinen toimijuus, lapsen ja vanhemman konfliktitilanne, lapsen ja vanhemman yhteistoimijuus sekä lapsen vaikutusmahdollisuudet. Lapsivanhempisuhteiden kaksisuuntaisuuden vahvuus vaihteli riippuen toimijuuden ulottuvuudesta. Ensimmäisessä teemakokonaisuudessa lapsen toimijuus ilmeni aloitteellisuutena ja luovuutena. Toisen teeman tunnuspiirre oli, että lapsen toimijuus oli vastustamista ja neuvottelemista. Kolmannelle kokonaisuudelle oli ominaista lapsen toimijuus osallisuutena perhearjessa sekä yhteisten hetkien tärkeys. Neljännessä ulottuvuudessa lapsen toimijuus oli vaikutusmahdollisuuksia vanhempaan ja kuvausta suhteen transaktionaalisuudesta. Lisäksi erot lasten välillä toimijuuden muodoissa vaihtelivat erilaisissa perheissä. Tutkimus todisti lapsi-vanhempisuhteen olevan kaksisuuntainen ja dynaaminen. Lapsi ja vanhempi muuttivat toinen toistaan transaktionaalisessa suhteessaan ja lapset osoittautuivat vahvoiksi toimijoiksi perhearjessa. Toimijuus oli tutkimuksen perusteella monimutkainen ja moniulotteinen käsite, jonka eri ulottuvuudet vaihtelivat lapsikohtaisesti