Tapaustutkimus kirjallisuuskritiikistä suomalaisissa sanoma- ja kulttuurilehdissä sekä blogeissa 2010-luvun taitteessa

Pro gradu -työssäni olen tutkinut kolmen erilaisen kirjan – kiitetyn romaanin, kiistellyn esseekokoelman ja kokeellisen runokokoelman – saamia arvosteluja sanomalehdissä, blogeissa ja kulttuurilehdissä. Ulla-Lena Lundbergin Jää-romaani sai positiivisen vastaanoton kaikkialla. Timo Hännikäisen Ilman-kirjan esseet herättivät niin ihastusta kuin vihastustakin. Kristian Blombergin Puhekuplia-runokokoelma tyrmättiin Helsingin Sanomissa, mutta kulttuurilehdissä sitä kiiteltiin, blogeissa vastaanotto oli vaihteleva. 57 kirja-arvostelua käsittävä tapaustutkimus osoittaa, että kirjallisuuskritiikki voi muodostaa keskusteluja. Näiden keskustelujen laatu ja ilmenemisalustat sekä eri osapuolten roolit keskusteluissa näyttävät viittaussuhteiden ja tyylien analyysin perusteella olevan tapauskohtaisia. Puhekuplien tapauksessa kulttuurijulkaisujen ja asiantuntevien bloggaajien kritiikit olivat vastauksia epäreiluksi ja virheelliseksi koettuun Helsingin Sanomien murskakritiikkiin. Jään kohdalla bloggaajille oman viiteryhmän tuottamat kirja-arviot ja omien kritiikkien kirjoittaminen näyttivät saavan merkityksen yhteisöön kuulumisesta ja lukukokemusten jakamisesta, kun sisällöllisesti arviot toistivat lehtikritiikin sisältöjä. Ilmanin tapauksessa lehti- ja blogikritiikin erilaiset roolit keskustelussa muodostuivat sen perusteella, mihin kirjan tasoon kritiikin päähuomio kohdistui. Lehtikriitikot käsittelivät esseekokoelmaa kirjallisena teoksena, jolloin sen usein katsottiin olevan onnistunut lajinsa edustaja siinä esitetyistä epäkorrekteista mielipiteistä huolimatta. Bloggaajista moni sen sijaan keskittyi ruotimaan nimenomaan Hännikäisen ajatuksia ja kirjailija sai jopa lokaa niskaansa. Tutkielmassani olen käsitellyt bloggaajien tekstejä kirjallisuuskritiikkinä. Vertailemalla blogikritiikkiä sanoma- ja kulttuurilehdissä ilmestyviin kirja-arvioihin olen halunnut pohtia kirjallisuuskritiikin tilannetta muuttuvassa mediaympäristössä sekä kirjabloggaajien asemaa kirjallisuuskritiikin kentällä. Aiheesta on keskusteltu viime vuosina vilkkaasti: Toiset näkevät internetin ja vapaan julkaisemisen uhkana kirjallisuuskritiikille ja ”oikeille” kriitikoille, toiset uskovat internetin demokratisoivan ja moniäänistävän kulttuurikeskustelua. Tutkielmani osoittaa, että totuus löytynee näiden kahden näkemyksen väliltä, sillä blogimaailma on varsin kirjava. Kirjablogien asema kritiikin kentällä on kytköksissä arvioiden kohteena oleviin kirjoihin ja valtamedian reaktioihin. Blogien rooli voi olla vastakkaisten tai marginaalisten mielipiteiden esiin tuomisen areena tai täyttää yhteisöön kuulumisen tai yhteiskunnallisen keskustelun tarpeita