Neuvolakorttien kielestä

Tutkielma käsittelee lapsuusiän terveyskortin eli neuvolakortin kieltä. Työn tarkoituksena on selvittää, millaista kieltä 2000-luvun neuvolakorteissa käytetään ja miten korteissa kuvataan tyttöjä ja poikia. Kieltä tarkastellaan aiempien sosiaali- ja terveysalan tekstien tutkimusten valossa. Neuvolatarkastuksissa käy yli 99 % suomalaislapsista, ja neuvolakorttien tekstit koskettavat jollain tavalla lähes jokaista suomalaista. Neuvolakorttien kieltä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu. Tässä tutkimuksessa on tarkoituksena vastata seuraaviin kysymyksiin: 1) Millaista kieltä neuvolakorttien merkinnöissä käytetään? 2) Miten tytöistä ja pojista puhutaan? Miten heitä nimitetään ja miten heitä kuvataan? Työssä pyritään selvittämään, millaisista elementeistä neuvolakorttien tekstit rakentuvat ja mitkä piirteet ovat merkinnöille tyypillisiä. Kieltä vertaillaan aiemmin sosiaali- ja hoiva-alan teksteistä tehtyihin havaintoihin (esim. Karvinen 2008; Honkala 2010; Tiililä 2010). Keskeisiä tarkastelun kohteita ovat sanajärjestys, subjektin ja predikaatin käyttö, tekstien lyhentämisen keinot ja lääketieteelliset merkinnät. Kieltä käsitellään myös ymmärrettävyyden näkökulmasta. Työn jälkimmäisessä osassa tarkastellaan tyttöjen ja poikien kuvaamista. Tarkoituksena on selvittää, eroaako tyttöjen ja poikien nimeäminen ja kuvaaminen toisistaan, ja ovatko tekstit sukupuolittavia. Aineisto koostuu yhteensä 120 neuvolakortista sekä vanhempien tekstien yhteyteen kirjoittamista kommenteista. Tutkimus on kielenpiirteiden osalta kvalitatiivista ja lasten kuvaamisen osalta osittain myös kvantitatiivista. Tutkimuksen perusteella korttien tekstit ovat keskenään hyvin samankaltaisia ja muistuttavat rakenteeltaan sosiaali- ja hoiva-alan muistiinpanotekstejä. Tekstejä pyritään tiivistämään käyttämällä erilaisia lyhenteitä, nollasubjektia ja lyhyitä lausekkeita. Terveydenhoitajat kirjaavat yleiskielisiä kommentteja, lääkärit puolestaan käyttävät usein vaikeaselkoisia lääketieteellisiä termejä. Tyttöjä ja poikia kuvataan teksteissä hyvin samankaltaisesti, ja tietyt adjektiivit toistuvat lähes joka kortissa. Lasten nimeäminen on sukupuolilähtöistä mutta ei arvottavaa. Kokonaisuudessaan lapsista puhutaan neutraalisti, eikä neuvolakorttien kieltä voitane pitää sukupuolittavana. Kortteihin kirjataan yleensä vain positiivisiksi koettuja asioita. Näin tekstit heijastavat kulloinkin vallalla olevia käsityksiä lasten ihanteellisina pidetyistä luonteenpiirteistä ja taidoista. Tekstit on suunnattu ensisijaisesti asiakasperheille mutta lääketieteellisten merkintöjen osalta myös neuvolahenkilökunnalle. Tutkimuksen pohjalta lienee mahdollista kehittää neuvolakorttien tekstejä ymmärrettävämmiksi, jotta ne noudattavat neuvolatoiminnalta edellytettyä asiakaslähtöistä toimintatapaa