Ammatillisen kielitaidon oppiminen ja kollegojen kielellinen tuki sairaalaympäristössä

Maahanmuuttajataustaisten lääkäreiden ja hoitajien määrä suomalaisessa terveydenhuollossa on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Terveydenhuoltoalalla kieli on keskeisessä osassa työn onnistumisessa, ja siksi on olennaista tutkia maahanmuuttajataustaisten lääkäreiden ja hoitajien kielitaidon kehittymistä. Ammatillisen kielitaidon tutkimus on toisen kielen oppimisen kentällä vielä alussa, mikä tekee tutkimusaiheesta relevantin. Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan, minkälaista tukea kaksi maahanmuuttajasairaanhoitajaa ja suomalainen lääkäri ovat antaneet työyhteisönsä maahanmuuttajalääkärille. Lisäksi analysoidaan ja eritellään sairaanhoitajien omia kielenoppimispolkuja ja kokemuksia kielellisestä tuesta työpaikalla tuen antajina ja saajina. Tutkimuksen kohteena ovat olleet myös kollegan kielitaidon kehittyminen ja siihen vaikuttaneet tekijät. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten terveydenhuoltoalan ammattiryhmien väliset hierarkiat vaikuttavat kielelliseen tukeen sairaalaympäristössä ja miten monikielisyys toimii resurssina eli miten oppijat hyödyntävät eri kieliä kielenoppimisprosessissaan. Lopuksi sivutaan ammatti-identiteetin rakentumista kielen kautta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tärkeitä kielellisen tuen muotoja ovat mm. elävänä sanakirjana toimiminen, puolesta puhuminen ja tulkkaaminen. Monikielisyyden koettiin tukevan kielenoppimisprosessia. Informantit painottivat suullista vuorovaikutusta ammatillisen kielitaidon oppimisessa. Kielitaidon kehittymistä kuvattiin osallistumisen ja rohkeuden lisääntymisen kautta. Sairaalassa koettiin olevan hierarkisia suhteita ammattiryhmien välillä, mutta niiden vaikutus kielelliseen tukeen ei tullut selvästi ilmi informanttien haastatteluissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahden maahanmuuttajasairaanhoitajan ja yhden suomalaisen lääkärin haastatteluista. Tutkimus on laadullinen, ja aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Teoreettisesti tutkimus nojautuu sosiokulttuurisuuteen, dialogisuuteen ja sosiokognitiivisuuteen. Dialogisuus näkee kielen tilanteisena, dynaamisena ja vuorovaikutteisena, ja sosiokulttuurisuudessa korostetaan kielenoppimisen ympäristöjen sosiaalista luonnetta. Sosiokognitiivisuudessa taas on tämän tutkimuksen kannalta olennaista näkökulma kielen oppimisesta jaettujen kielellisten resurssien avulla. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston kielten laitoksen Suomi työkielenä: sosiokognitiivinen näkökulma maahanmuuttajien ammatilliseen kielitaitoon -hanketta, jota rahoitti Eemil Aaltosen säätiö vuosina 2011−2013