Sukupuoli ja koulukuri 1800-1900-lukujen vaihteen oppikouluissa

Tämä tutkielma käsittelee sukupuolen rakentumista oppikoulujen koulukurissa 1800–1900- lukujen vaihteessa. Lähdeaineistona on käytetty Tampereen suomalaisen tyttökoulun, Kuopion suomalaisen yhteiskoulun ja Jyväskylän lyseon rangaistuskirjoja ja opettajankokousten pöytäkirjoja. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu koulujen matrikkeliteoksia ja koulukuria määritellyttä lainsäädäntöä. Menetelmänä on ollut kvantitatiivinen vertailumenetelmä, ja sukupuolen rakentumista on tarkasteltu gender-teorian sekä sukupuolieron näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa on huomioitu intersektionaalisuuden käsite. Lukuun ottamatta Tampereen suomalaista tyttökoulua, oli tutkituissa oppikouluissa vuosisatojen vaihteessa yleisin rangaistusmuoto jälki-istunto. Jälki-istunnon rankaisevuus perustui eristämiseen, joka nousi merkittäväksi kuritusmenetelmäksi, kun kouluissa luovuttiin ruumiillisen kurin käytöstä. Koulujen kurissa näkyi 1700-luvun lopulla rangaistuskäytänteisiin tullut tarkoituksenmukaisuus, sekä yleistynyt valvonnan merkityksen korostuminen. Oppikoulujen oppilaista rikkeitä tekivät ennen kaikkea pojat. Rikenimikkeenä oli usein vilkkaus tai vallattomuus, jotka olivat tekoina näkyviä ja äänekkäitä. Tyttöjen tekemien rikkeiden osuus oli jopa marginaalinen. Tyttöjen vähäisissä sääntöjen vastaisissa teoissa korostuivat huolimattomuus ja epärehellisyys, jotka olivat tekoina hiljaisempia. Koulujen kurissa rakentuikin toisaalta äänekästä, ja toisaalta hiljaista sukupuolta. Kurissa rakentuneeseen sukupuoleen vaikuttivat ne yhteiskunnalliset tehtävät ja tehtäviin liitetyt oletukset, joihin tyttöjä ja poikia kasvatettiin. Oppikouluissa näkyi yhteiskunnassa meneillään ollut modernisaatio. Sen myötä oppikoulunkäynti sallittiin myös naisilta ja alemmilta yhteiskuntaluokilta. Aiemmin oppikoulut olivat olleet lähinnä ylempien säätyjen poikien kouluja. Muutos ei tapahtunut ongelmitta. Oppikouluissa ankarimmat rangaistukset saivat rikkeitä tehneistä oppilaista ne, joiden kohdalla risteytyi useampi yksilöä marginalisoiva kategoria. Käytännössä tämä tarkoitti työväenluokkaisten tyttöjen saamia verrattain ankarampia rangaistuksia. Etenkin ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluneet pojat selvisivät sen sijaan huomattavasti vähemmällä