Määritelmiä koulukurille ja -kuritukselle 1890-luvulta yleiseen oppivelvollisuuteen

Kansakoulun ideologisella taustalla oli ajatus siitä, että sen oli tarjottava jokaiselle lapselle säätyyn tai sukupuoleen katsomatta samanlainen pohjakoulutus. Aikanaan kansakoululaitos nähtiin radikaalina uudistuksena ja kansakoulukasvatuksen lähtökohtana oli saada yhteiskunnan käyttöön hyviä kansalaisia. Tutkielmassani tarkastelen koulukurin ja -kurituksen määritelmiä 1890-luvulta 1920-luvulle. Tuona aikana suomalainen yhteiskuntarakenne muuttui hitaasti sääty-yhteiskunnasta kohti kansalaisyhteiskunnan rakennetta, ja kansakoulusta muodostui kansan siveellisen kasvatuksen kehto, jolloin kurista tuli yksi koulukasvatuksen perusta. Vailla kuria ei voinut olla koulua. Lähdeaineistona toimii opettajien ammattilehti, Kansakoulun Lehti. Kasvatusopillinen aikakauskirja kodille ja kouluille. Kansakoulun Lehti toimi kansakouluväen omana aikakauslehtenä, jonka tehtävänä oli tuoda viimeisimmät pedagogiset virtaukset opettajien tietoisuuteen, ja se pyrittiin tilaamaan jokaiseen kansakouluun. Kirjoittaja- ja toimittajakunta koostui kansakoulun piirissä vaikuttavista henkilöistä kuten opettajista, maistereista, kansakoulutarkastajista, jotka olivat aktiivisia jäseniä yhteiskunnassa. Lehtiaineistosta on havaittavissa se, että kuri ja kuritus voidaan rinnastaa kasvatukseen ja yhteiskunnalliseen hyötyyn. Näistä lähtökohdista kuri ja kuritus koettiin positiivisina asioina, mutta käsitteiden määrittelyyn sisältyi myös negatiivinen lataus. Kurinpidolliset keinot nähtiin pakollisena osana koulukasvatusta mutta käytännön ja teorian ristiriitaisuus toi keskusteluun omat vivahteensa. Kirjoittaminen opettajalta opettajalle loi kurille ja kuritukselle monenlaisia ja moniarvoisia määritelmiä. Kodin ja koulun, opettajan ja vanhempien, suhde nousi tutkimusaineistossa huomion alle. Äidillinen rakkaus ja isällinen neuvonta olivat opettajan perusperiaatteita kurin harjoittamiselle. Kansakouluissa kurinpidollinen toiminta oli opettajan vastuulla ja hän päätöksillään teki kurista ja kurituksesta omanlaisensa, moninaisen