Tuen merkitykset ja yhteydet psyykkiseen hyvinvointiin

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia sosiaalisen tuen kokemuksia ensikodissa asuneilla äideillä on ensikotijaksonsa ajalta ja miten nämä kokemukset ovat yhteydessä äitien psyykkiseen hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa sosiaalisella tuella viitataan käytännön apuun, päätöksentekoon liittyvään tukeen ja empatiaan. Aiemman tutkimuksen mukaan nämä sosiaalisen tuen muodot lisäävät yksilön psyykkistä hyvinvointia esimerkiksi ehkäisemällä masentuneisuutta ja lisäämällä itseluottamusta. Äitien saaman sosiaalisen tuen määrää ja heidän ilmaisemansa psyykkisen hyvinvoinnin tasoa ja siinä ensikotijakson aikana tapahtunutta muutosta kartoitettiin kyselylomakkeiden avulla, sosiaalisen tuen kokemuksia ja merkityssisältöjä selvitettiin haastatteluiden kautta. Kyselylomakkein (N=16) kerättyä aineistoa analysoitiin tilastollisesti keskiarvotestien ja korrelaatioanalyysien avulla. Haastatteluaineiston (N=9) analyysissä käytettiin diskurssianalyyttisiä piirteitä sisältävää sisällönanalyysiä. Lomakekyselyaineiston avulla osoitetaan sosiaalisen tuen ja psyykkisen hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä ja haastatteluaineistolla syvennetään näiden yhteyksien sisältöjä ja prosesseja. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että äitien ilmaisema minäpystyyden tunne ja itsetunto lisääntyvät ensikotijakson aikana. Muutokseen on yhteydessä äitien kokema sosiaalinen tuki ja sen puute. Äitien minäpystyvyyden tunne kohosi silloin, kun äidit saivat monipuolista ja yksilökohtaista sosiaalista tukea työntekijöiltä. Itsetunnon lisääntyminen oli yhteydessä tuen puutteesta aiheutuvaan äitien kokemaan selviytymisen pakkoon. Masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden taso eivät muuttuneet jakson aikana, mihin vaikutti luultavimmin ensikotityöskentelyn kohdistuminen pääsääntöisesti lapsen tarpeista huolehtimiseen äidin omien tarpeiden sijasta. Kontekstin vaikutus näyttäytyi tässä tutkimuksessa prosessina, jonka kautta tuen ja tuen puutteen kokemukset liittyivät psyykkisen hyvinvoinnin muutokseen tai muuttumattomuuteen. Jos äidit kokivat riittämättömyyttä ja liiallista pärjäämisen pakkoa, he eivät mielestään saaneet riittävästi tukea työntekijöiltä. Runsaasti tukea saadessaan äidit kokivat itsensä hyviksi ja olonsa turvalliseksi ensikodissa. Ensikodin rakenteelliset elementit, kuten yhteisöllisyys ja turvallisuus, muodostivat kiinnipitävän ympäristön, joka lisäsi äitien hyvinvointia