Språkstudenters uppfattningar om och upplevelser av sin muntliga språkfärdighet och muntlig kommunikation på svenska och tyska

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että suullisten taitojen harjoittelua ei usein huomioida tarpeeksi koulussa. Painotus riippuu usein opettajasta. Siksi opiskelijoilla voikin olla hyvin erilaiset suulliset taidot kieliopintojen alkaessa yliopistossa. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on selvittää yliopiston ruotsin- ja saksanopiskelijoiden käsityksiä hyvästä suullisesta kielitaidosta ja omista suullisista taidoistaan sekä heidän kokemuksiaan ruotsin- ja saksankielisistä viestintätilanteista yliopistossa ja sen ulkopuolella. Lisäksi selvitetään, tuntevatko opiskelijat kielijännitystä ja minkä tyyppistä jännitys on. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä 10 ruotsin ja saksan pääaineopiskelijaa, joista puolet oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja puolet edistyneempiä opiskelijoita. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisesti. Tutkimuksessa vertailtiin erityisesti vasta aloittaneiden ja edistyneempien käsityksiä, mutta myös eroja kielten välillä tarkasteltiin jossain määrin. Hyvän suullisen kielitaidon kriteerinä opiskelijat painottivat useimmiten ymmärretyksi tulemista. Vaikka suurin osa oli sitä mieltä, että puheen tarvitse olla täydellistä, osa opiskelijoista arasteli kuitenkin virheiden tekemistä. Käsitykset suullista taidoista olivat suurimmaksi osaksi melko positiivisia. Vaikka ensimmäisen vuoden opiskelijat eivät olleet tyytyväisiä suullisiin taitoihinsa, he kokivat kuitenkin pystyvänsä ainakin jossain määrin hoitamaan asioita ruotsiksi ja saksaksi. Edistyneemmät puolestaan pystyivät mielestään kommunikoimaan suhteellisen hyvin. Suurin osa opiskelijoista koki taitojensa olevan melko samalla tasolla muiden ryhmäläisten kanssa. Opiskelijat käyttivät kieltä pääosin yliopistossa ja puhuivat ruotsia tai saksaa melko harvoin yliopiston ulkopuolella. Kielen ymmärtäminen ei juuri aiheuttanut ongelmia, mutta jotkut puhetilanteet, esim. spontaanit tilanteet, koettiin haastaviksi. Kielijännitys ei tavallisesti koskenut kaikkia viestintätilanteita, vaan sitä esiintyi mm. spontaaneissa tilanteissa ja puhetilanteissa opettajan kanssa. Jännitys kuitenkin väheni opintojen aikana. Tärkeimmiksi tekijöiksi siinä koettiin oleskelu ulkomailla ja opetusharjoittelu