Auditiivisen prosessoinnin taidot ja niiden yksilöllisyys käyttäytymis- ja jännitevastetasolla kielellisessä erityisvaikeudessa

Tässä Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan 4–7-vuotiaiden kielellisen erityisvaikeuden diagnoosin saaneiden lasten ja heidän tyypillisesti kehittyneiden ikätovereidensa auditiivisen prosessoinnin taitoja. Tutkielman tavoitteena on yhdistää tietoa käyttäytymis- ja jännitevastetason muuttujista. Lisäksi tarkastellaan koehenkilöiden yksilöllisiä profiileja auditiivisen prosessoinnin taidoissa. Tutkielma on osa Oulun yliopiston, Oulun yliopistollisen sairaalan neurokognitiivisen yksikön ja Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen vuosina 2005-2010 toteutettua yhteistyöprojektia, jossa tutkittiin kielihäiriöisten lasten kuullun prosessointia ja sen kuntoutuvuutta. Tässä työssä analysoidaan ensimmäisessä mittausvaiheessa käyttäytymistesteillä ja elektroenkefalografialla (EEG) kerättyä dataa. Tutkimuksiin osallistui 12 5–6-vuotiaista kontrollilasta ja 24 4–7-vuotiasta kielellisen erityisvaikeuden (SLI) diagnoosin saanutta lasta. Analyysissä selvitettiin SLI- ja kontrollilasten suoriutumista auditiivisen prosessoinnin taitoja mittaavissa testeissä sekä passiivisessa oddball-paradigmassa kuultujen epäsanojen synnyttämiä jännitevasteita. Lisäksi näiden kahden tason välille etsittiin yhteyksiä korrelaatioilla ja ryhmäkeskiarvovertailuilla. Lopuksi suoritettiin yksilöllisiä tarkasteluja muuttujilla, joissa havaittiin merkitseviä yhteyksiä. SLI-lasten heikko epäsanojen toistaminen havaittiin aineistossa johdonmukaisesti kaikilla analyysin tasoilla ja sillä oli myös yhteys MMN-vasteeseen eli muutoksen prosessointiin. Samoin fonologisessa prosessoinnissa löydettiin SLI-lasten kontrolleja heikompi suoriutuminen osassa tehtäviä ja tällä heikkoudella oli yhteys P1-vasteeseen. Epäsanojen toistamisen tapaan kielellistä työmuistia mittaavassa numerosarjojen muistamisessa löydettiin SLI-lasten kontrolleja heikompi suoriutuminen, mutta ei yhteyttä jännitevastemuuttujiin. Auditiivisen erottelun taidoissa löydettiin SLI-lasten kontrolleja heikompi puheen keston erottelu ja sillä oli myös viitteellinen yhteys muutoksen prosessointiin jännitevastetasolla. Koehenkilöiden yksilöllinen tarkastelu kuitenkin osoitti, että ryhmäkeskiarvot kätkevät sisälleen paljon vaihtelua ja parhaiten SLI-lapset ja kontrollit erotteleva taito on epäsanojen toistaminen. Tutkielma tuo uutta tietoa alle kouluikäisten, suomenkielisten lasten kielellisestä erityisvaikeudesta. Se vahvistaa näkemystä SLI-lasten heikosta epäsanojen toistamisesta ja liittää sen jännitevastetasolla muutoksen prosessointiin