Alaraajapainotteisen kuntosaliharjoittelujakson aikana havaitut muutokset 65-vuotiaiden päiväsairaala-asiakkaiden toimintakyvyssä

ALARAAJAPAINOTTEISEN KUNTOSALIHARJOITTELUJAKSON AIKANA HAVAITUT MUUTOKSET YLI 65-VUOTIAIDEN PÄIVÄSAIRAALA-ASIAKKAIDEN TOIMINTAKYVYSSÄ Henna Saikkonen Pro gradu –tutkielma Gerontologia ja kansanterveys Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, terveystieteiden laitos Syksy 2014 33 sivua Ikääntymisen myötä lihasvoimassa, lihasmassassa ja lihaksen laadullisissa tekijöissä tapahtuu muutoksia, jotka ovat seurausta mm. hermo-lihasjärjestelmän heikkenemisestä. Alaraajojen lihasvoiman heikkeneminen vaikeuttaa liikkumista ja suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, sekä ennustaa myöhemmin ilmaantuvien toiminnanvajavuuksien syntymistä. Kohtalaisen kuormittavalla tai kuormittavalla kuntosaliharjoittelulla voidaan lisätä ikääntyvien lihasvoimaa, joka edesauttaa toimintakyvyn säilymistä hyvänä. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää 20 viikkoa kestäneen alaraajapainotteisen kuntosaliharjoittelujakson aikaisia muutoksia yli 65-vuotiaiden päiväsairaala-asiakkaiden toimintakyvyssä. Tutkimus oli ”yhden ryhmän ennen-jälkeen-asetelma”. Tutkimukseen osallistujat (n=22) koostuivat jyväskyläläisistä yli 65-vuotiaista kotona asuvista päiväsairaalan asiakkaista, joilla kotona selviytyminen oli vaikeutunut toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi. Valinnan harjoitteluun osallistuvista teki päiväsairaalan vastaava lääkäri. Tutkimukseen valittiin päiväsairaala-asiakkaista ne, jotka mahdollisesti hyötyisivät kuntosaliharjoittelusta. Poissulkukriteereinä olivat keskivaikea tai vaikea dementia, akuutit sairaudet ja leikkausoperaatiot sekä alle 65 vuoden ikä. Harjoittelu toteutui tutkimukseen osallistuvien päiväsairaalakäyntien yhteydessä kerran viikossa, yhteensä 20 viikon ajan. Harjoittelussa pyrittiin lisäämään progressiivisesti lihasvoimaa etenkin lonkan ojentajissa, loitontajissa ja lähentäjissä sekä polven ojentajissa ja koukistajissa. Tutkimukseen osallistuville tehtiin polven maksimaalisen isometrisen ojennusvoiman mittaus, 5x tuolilta ylösnousutesti ja maksimaalinen 10 metrin kävelynopeustesti ennen tutkimuksen alkua, 10 harjoittelukerran jälkeen ja 20 harjoittelukerran jälkeen intervention aikaisten toimintakyvyssä tapahtuvien muutosten mittaamiseksi. Aineistoa tarkasteltiin tunnusluvuin, histogrammein ja parametrisuustestein. Iän, sukupuolen ja harjoittelukertojen lukumäärien keskiarvojen vertailuissa käytettiin Mann Whitneyn U-testiä ja Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testiä, jotka soveltuvat pienelle aineistolle, joka ei ole normaalijakautunut. Intervention aikana havaittiin tilastollisesti merkitsevät muutokset kaikissa muuttujissa koko tutkimusjoukossa alku- ja loppumittausten välillä. Erityisen merkitsevä muutos oli 5x tuolilta ylösnousussa (p<0,001), jossa tulos parani intervention aikana 42 %, mutta selkeä myös polven isometrisessä ojennusvoimassa (muutosprosentti 13 %, p=0,001) ja maksimaalisessa 10 metrin kävelynopeudessa (muutosprosentti 16 %, p=0,007). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että harjoitteluun osallistuneilla alaraajojen lihasvoima ja liikkumiskyky paranivat harjoittelujakson aikana.OBSERVED CHANGES IN THE FUNCTIONAL ABILITY OF DAY HOSPITAL CLIENTS OVER 65 DURING LOWER EXTREMITY GYM TRAINING Henna Saikkonen Master´s Thesis Gerontology and public health University of Jyväskylä, Faculty of Sport and Health Sciences, Department of Health Sciences Autumn 2014 33 pages With ageing there will occur changes in muscle strength, muscle mass and in muscle quality in part due to decline in neuromuscular system. Decreasing lower extremity strength makes it difficult to move and to perform activities of daily living, and predicts increasing disability in later life. Moderate or high-intensity resistance training can increase muscle strength in aged people, which helps to maintain functional ability. The purpose of this master´s thesis was to find out functional ability changes in clients over 65 who are in a day hospital during 20 week lasting lower extremity resistance training. The study was “one group pre-post design”. Participants (n=22) were over 65-year-old community-dwelling older people living in the city of Jyväskylä. They were day hospital clients having difficulties with living in their private houses because of the decreasing functional ability. The physician-in-charge of the day hospital selected the participants of the training group. Day hospital clients assessed possibly getting benefit of the training were chosen to study. Contraindications for the training were moderate or difficult dementia, acute diseases or surgical operations and age under 65. Training occurred once a week together with the day hospital visit under 20 weeks. The aim of the training was to progressively increase muscle strength in the extensors, abductors and adductors of the hip, and in the extensors and flexors of the knee. All subjects were tested in baseline and after 10 and 20 weeks of exercise to find out the changes in the functional ability which had happen during the intervention. The material was examined with statistics, histograms and parameter-tests. To compare the mean values of the age, sex and the number of the training sessions the statistical methods used were Mann Whitney´s U-test and Wilcoxon´s signed rank test applying to the small material not assumed to be normally distributed. Statistically significant affect was clearly shown during the intervention among all the variables in whole the group between the baseline and final measurements. The change was especially significant in 5x chair-rise (p