Keskustelunanalyyttinen tapaustutkimus monitulkintaisen naurun vuorovaikutuksellisista funktioista pariterapiassa

Tämä pro gradu -tutkielma tarkasteli laadullisesti monitulkintaisen naurun vuorovaikutuksellisia funktioita pariterapia-aineistossa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalisessa konstruktionismissa ja diskursiivisessa psykologiassa, ja menetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston Relationaalinen mieli -tutkimushanketta. Aineisto koostuu kolmesta Jyväskylän yliopiston opetus- ja tutkimusklinikalla videoidusta terapia-istunnoista joissa on läsnä pariskunta ja kaksi terapeuttia, sekä istunnoista tehdyistä litteroinneista. Tutkimus keskittyy erityisesti asiakkaiden nauruun, koska aiempaa keskustelunanalyyttista tutkimusta asiakkaiden naurusta psykoterapiakontekstissa on hyvin vähän. Psykologiassa naurua on tulkittu usein allianssin eli terapeuttisen yhteistyösuhteen rakentumisen näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa havaittiin kuitenkin naurutilanteiden olevan usein huomattavasti monisyisempiä ja jopa ristiriitaisia. Aineistossa monitulkintaisen naurun havaittiin liittyvän kasvojen suojeluun ja etäisyyden ottoon, erimielisyyksien ja odotuksenvastaisten puheenvuorojen ilmaisemiseen sekä puheenvuorojen antamiseen ja ottamiseen. Pariterapiatilanteen institutionaalisuus näkyy naurujen organisoinnissa. Monitulkintaisuus rakentui tutkituissa vuorovaikutustilanteissa muun muassa arkaluontoisuuden ilmaisemisen, ilmeiden ja eleiden sekä itse naurun kautta. Kaikki tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemman naurututkimuksen havaintoa siitä, että nauru on vuorovaikutuksessa tarkoin organisoitu ja monivivahteinen väline. Tutkimus rikastaa aiempaa tutkimustietoa naurusta muun muassa osoittamalla miten moninaisesti asiakkaiden nauru liittyy monenvälisessä vuorovaikutustilanteessa kasvojen suojeluun sekä puhetekojen hienosäätöön, ja miten nämä kietoutuvat tilanteen institutionaalisuuteen.This Master’s thesis was a qualitative study about the interactional functions of ambiguous laughter in couples therapy. The framework of the study lies in social constructionism and discursive psychology, and the method used is conversation analysis (CA). This study is a part of the research project Relational Mind, conducted at the Psychology department within the University of Jyväskylä. The material consists of three videotaped therapy sessions held at the Psychotherapy Training and Research Centre. The sessions were also transcribed according to the CA method. The participants of the sessions are one middle-aged couple and two therapists. The study concentrates on the laughter of the clients, as there are few previous studies about the laughter of clients in the context of psychotherapy. In psychology laughter has often been interpreted via the construction of therapeutic alliance. In this study it was found however that the situations involving laughter are much more complex and even contradictory. The ambiguous laughter in this study was found to be entwined with facework, creating distance, expressing disagreements and dispreferred adjacency pairs as well as giving and taking the floor. The institutional nature of couples therapy was also visible in how laughter was organized in speech. The ambiguity in the interactional situations in this study was constructed via expressing the delicateness of the subject, facial expressions, gestures and laughter. The results confirm the assumption of previous laughter studies: laughter is a highly organized medium and rich in nuances. This study enriches previous knowledge about laughter by showing how diversely the laughter of the clients is connected with facework and with fine adjusting speech acts in multilateral interactional settings, and how all this is entwined in the institutional nature of psychotherapy. Keywords: Conversation analysis (CA), interaction, case study, laughter, facework, institutional interactio