Kuinka Opiskelijatoiminta-verkosto määritteli 2000-luvun suomalaisen yliopiston tilan?

Pro gradu-tutkielmani keskittyy Helsingissä syntyneeseen Opiskelijatoiminta-liikkeeseen, joka toimi osana kevään 2009 kriittistä ruohonjuuritason liikehdintää yliopistoilla. Tarkoituksenani on tutkia kuinka Opiskelijatoiminta kehysti suomalaisen yliopiston tilan 2000-luvulla. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä käytän 1900- sekä 2000-luvulla vaikuttaneiden sosiologien modernisaatioteorioita ja tutkin kuinka ne ovat yhteensovitettavissa Opiskelijatoiminnan kehystämään kuvaan 2000-luvun suomalaisesta yliopistosta sekä yhteisöllisyyden ja uuden liikkeen teemoja – tämän avulla pyrin kytkemään Opiskelijatoiminnan kehystämän kuvan nykyisestä suomalaisesta yliopistomaailmasta laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin ja aikajanaan sosiologisesta näkökulmasta. Tutkimukseni aineistona käytän Opiskelijatoiminnan julkaisemaa Vastaopinto-opasta keväältä 2010, jossa ironisoitiin 2000-luvun suomalaista yliopistomaailmaa. Väljänä metodologisena viitekehyksenä käytin aineiston tarkasteluun teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Opiskelijatoiminta-verkosto korosti etenkin uudenlaisten yhteisöllisyyden muotojen tärkeyttä suomalaisissa yliopistoissa, jotka nähtiin byrokraattisina ja kilpailuhenkisinä laitoksina, jotka toimivat formaalin rationaalisuuden periaatteiden mukaisesti – nähtiin että aitoa yhteishenkeä ei yliopistoilta tällä hetkellä juurikaan löydy. Yleisen hyvinvoinnin lisääntymisen lisäksi paikallinen yhteisöllisyys ja toimintojen itseorganisoiminen yliopistoissa johtaisi yleisen luottamuksen lisääntymiseen sekä sosiaalisen pääoman kasvuun, joka helpottaisi yliopistojen toiminnan yleistä sujuvuutta ja opiskelijoiden sekä akateemisten työntekijöiden toiminnan tehokkuutta rakenteellisella tasolla