Eurooppa-neuvosto presidentiaalisena valtatekijänä Herman Van Rompuyn ulko- ja turvallisuuspoliittisten puheiden retoriikassa

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, voidaanko Eurooppa-neuvosto tai sen puheenjohtajuus nähdä EU:n presidentiaalisena valtatekijänä. Tämä tutkimusnäkökulma kytkeytyy tulkintaan, jonka mukaan EU:sta on löydettävissä niin parlamentaarisia, presidentiaalisia kuin semipresidentiaalisia elementtejä. Yhtäältä Euroopan parlamentin vaikutusvallan lisääntyminen, ja toisaalta Eurooppa-neuvoston aseman vahvistuminen tukevat tulkintaa EU:sta semipresidentiaalisena järjestelmänä. Eurooppa-neuvoston olemuksen määritteleminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä kyseisessä toimielimessä yhdistyvät monenlaiset institutionaaliset aspektit, kuten tutkimuksen aikana huomataan. Tutkimukseni aineiston muodostavat Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuyn vuosien 2010–2013 ulko- ja turvallisuuspoliittiset puheet. Tämä politiikanala on perinteisesti mielletty vahvojen presidenttien valtaoikeuksiin kuuluvaksi, joten on varsin mielenkiintoista nähdä, minkälaisena toimeenpanijana Eurooppa-neuvosto tässä yhteydessä näyttäytyy. Tutkimukseni analyysimenetelmänä toimii retoriikka-analyysi. Van Rompuyn puheiden retoriikkaa tarkastellaan hänen puheistaan nostettujen toposten kautta, jotka ovat muotoutuneet aineistolähtöisesti poliittisen luennan tuloksena. Muutoksen, liikkeen, strategisuuden sekä maailmanpoliittisen yhteistyön toposten tarkastelu tarjoaa moniulotteisen viitekehyksen tutkimuskysymykseen vastaamiselle. Tässä huomio kiinnitetään Eurooppa-neuvoston ja muiden EU:n instituutioiden väliseen dynamiikkaan sekä siihen, minkälaisena toimijana kyseinen toimielin representoidaan ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjavetojen tekijänä. Lisäksi toposten analysoimisen kautta voidaan hahmottaa, onko Van Rompuyn mieltäminen EU:n ”presidenttinä” relevanttia. Myös se, minkälainen retoorikko Van Rompuy ylipäänsä on, käy ilmi analyysilukujen kuluessa. Tutkielmani tuloksena voidaan todeta, että Eurooppa-neuvosto näyttäytyy Van Rompuyn retoriikassa presidentiaalisena toimijana. Sille konstruoituu hyvin erillinen ja erilainen rooli suhteessa muihin unionin toimielimiin. Se representoituu johtajana, joka sanelee muiden instituutioiden toiminnan ja tekee EU:n kannalta ratkaisevia linjavetoja, mikä ilmentää presidentti-instituutiolle kuuluvaa valtaa. Tämän asemansa se ansaitsee poikkeuksellisen strategisuutensa takia. Van Rompuy määrittää myös oman roolinsa kunnianhimoisesti. Hän ei tyydy johtamansa instituution seremonialliseen johtajuuteen, vaan pyrkii toimimaan määrätietoisena uranuurtajana. Hän yrittää peittää instituutionsa presidentiaalisen ulottuvuuden konsensus- ja yhteistyö -puheella sekä kaikkien jäsenmaiden osallisuutta korostavalla hallitustenvälisyys -tematiikalla