Terroristijärjestö RAF:n toiminta ja vaikutukset Saksan liittopäivien ja Die Zeit -lehden kuvaamina vuonna 1977

Vuonna 1977 Saksan liittotasavalta joutui vakavan uhkan eteen. Äärivasemmistolainen terroristiryhmä RAF suoritti vuoden aikana neljä iskua, jotka kohdistuivat maan poliittista ja taloudellista eliittiä vastaan. Uhreja olivat liittovaltion syyttäjä Siegfried Buback, Deutsche Bankin pääjohtaja Jürgen Ponto sekä työmarkkinajärjestön puheenjohtaja Hans-Martin Schleyer. Erityisesti Schleyerin kaappaus syyskuussa 1977 koetteli kansakuntaa ajanjaksolla, joka tunnetaan nimellä Saksan syksy. Terroritekojen takana oli RAF:n toinen sukupolvi, joka pyrki vapauttamaan edeltäjänsä vankilasta. Lisäksi terroristit kaappasivat Lufthansan matkustajalentokoneen lokakuussa 1977. Iskut järkyttivät kansakuntaa, ja jopa Länsi-Saksan demokraattisen valtiomuodon katsottiin olevan uhattuna. Terrorismin katsottiin yleisesti nousseen uudelle, yhä aikaisempaa vaarallisemmalle tasolle. RAF otettiin Liittotasavallassa hyvin vakavasti koko 1970-luvun ajan. Tässä tutkimuksessa tarkastelen, miten Saksan liittopäiväpuolueet sekä riippumaton viikkolehti Die Zeit näkivät terrorismin uhan. RAF herätti erittäin paljon keskustelua lehdistössä sekä kiivasta väittelyä parlamentissa. Tarkastelen aikakauden kielenkäyttöä saksalaisen käsitehistorian sekä brittiläisen puheaktiteorian menetelmin. Tutkimusaineistosta erottuu kolme keskeistä käsitettä, ”voimankäyttö”, ”sympatisoija” sekä ”oikeusvaltio”, joiden ympärille tämä työ rakentuu. Liittotasavallassa 1970-luvulla käydystä terrorismikeskustelusta erottuu kaksi erilaista linjaa. Julkinen sana ja poliitikot tuomitsivat jyrkästi RAF:n, mutta he olivat erimielisiä keinoista, joita tulisi käyttää taisteltaessa terrorismia vastaan. Oppositiossa olevat kristillisdemokraatit vaativat valtiolta ankaria toimenpiteitä ja esiintyivät hyökkäävästi. Sosiaalidemokraattien ja liberaalien muodostama hallituskoalitio suosi maltillista politiikkaa. Vastaavanlainen asetelma oli havaittavissa liberaalin ja konservatiivisen lehdistön välillä. Sekä liberaalit että konservatiivit käyttivät samoja käsitteitä, mutta antoivat niille erilaisen merkityksen. Viikkosanomalehti Die Zeit edusti hyvin liberaalia kantaa. Die Zeit piti johdonmukaisesti oman linjansa sekä hallitukseen että oppositioon nähden. Myös Liittotasavallan aikaisempien vuosikymmenien tapahtuvat heijastuivat keskusteluun. RAF:n jäseniä oli todellisuudessa vähän ja ryhmän kannatus väestön keskuudessa hyvin pieni. Terroristien ideologian tiedettiin kuitenkin periytyneen 1960-luvun opiskelijaradikalismin kautta, ja julkisen väittelyn taustalla oli kamppailu arvoista. RAF:n ympärillä käyty keskustelu politisoitui herkästi. Kiivaimman kauden jälkeen tilanne kuitenkin rauhoittui. Syksy 1977 tuli jäämään Liittotasavallan terrorismin kulminaatiopisteeksi