Nuoret ja työttömyyden vaikutukset Marie Jahodan deprivaatioteorian valossa

Nuorisotyöttömyys on vakava kansallinen ja maailmanlaajuinen ongelma. Työttömyys on tutkimusten mukaan ihmisille tragedia, jolle loi pohjan 1930-luvulla itävaltalaista tehdaskylää tutkinut Marie Jahoda kehittämällä työttömyyden deprivaatioteorian. Jahodan mukaan työ järjestää aikaa, toimii sosiaalisten kontaktien, asioiden hallinnan, aktiviteetin ja henkilökohtaisen identiteetin lähteinä yksilölle. Jahodan mielestä huonompikin työ on parempi vaihtoehto kuin työttömyys ja talouden heikentymisestä seuraa henkistä kurjistumista ja se rapauttaa yksilöiden välistä vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa haastetaan Marie Jahodan deprivaatioteoria teemahaastattelemalla kahdeksaa 17–24-vuotiasta nuorta, jotka ovat ohjautuneet Työ- ja elinkeinotoimiston työnhakusuunnitelman jälkeen Euroopan Sosiaalirahaston tukeman nuorille suunnatun projektin asiakkaiksi pääkaupunkiseudulla. Teemahaastattelu rakentuu Marie Jahodan viiden piilevän osaalueen mukaan. Tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysia, jonka taustakehyksenä on holistinen ihmiskäsitys, tapaustutkimuksellisuus sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä käsitykset ihmisarvoisesta hyvästä elämästä. Näillä nuorilla ei ollut vielä muodostunut pitkäkestoista palkkasuhdetta, joten heillä ei ollut kokemusta siitä, mistä he jäävät osattomiksi, jos heillä olisi ollut vertailupohjana palkkatyön mahdollistama elämä. Haastateltavilla oli osalla peruskoulun ja lukion jälkeen hankittua ammatillista koulutusta, mutta he eivät halunneet jatkaa samalla alalla tai he eivät olleet löytäneet sopivia töitä. Haastateltavilla oli paljon lapsuudessa muotoutuneita riskitekijöitä kuten huostaanotto, eroperhe, yksinhuoltajuus, perheväkivaltaa sekä muutoin haastava elämäntilanne kuten sairastuminen, muutto toiselle paikkakunnalle, koulun keskeyttäminen ja määräaikaisia töitä taustalla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että erilaisista elämäntilanteista huolimatta nuorilla oli saatavilla arjen järjestämisessä tukea ja he pyrkivät pitämään yllä vuorokausirytmiä. Nuorilla oli vaihtelevasti sosiaalisia suhteita, joiden ylläpitämistä tuki osaltaan internet ja sosiaalinen media. Lapsuudessa solmitut ystävyyssuhteet olivat yleensä säilyneet. Kukaan nuorista ei sanonut olevansa köyhä tai syrjäytynyt. Nuoret peilasivat itseään koulun ja oppimisen kautta. Nuoret toivat esille vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja eivät suostuneet tekemään mitä tahansa työtä tai käymään koulua, jos se ei heitä miellyttänyt. Nuoret pyrkivät ponnistelemaan jonkin verran fyysisesti ja olemaan aktiivisia. Heitä ei erityisemmin kiinnostanut uskonto, politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Nuoret halusivat toimia omaehtoisesti esimerkiksi internetin kautta. Nuoret eivät olleet kiinnostuneita yrittäjyydestä vaan halusivat lähinnä normaalin palkkatyön. Jokaisen haastateltavan nuoren kohdalla vanhempien antama tuki ja malli näyttäytyi eri muodoissa taustalla. Nuoret eivät korostaneet taloudellisia arvoja vaan omaehtoinen toimiminen oli määräävä tekijä. Nuoret pitivät tärkeänä, että projektin työntekijät ottivat heihin yhteyttä ja tarjosivat erilaisia vaihtoehtoja tarttua koulutuksiin ja kursseille. Haastateltavat myös itse etsivät töitä internetin avulla ja jotkut olivat yllättyneitä ettei niitä koulun jälkeen löytynytkään. Haastateltavat toivat esille, ettei heillä ollut ongelmia päihteiden käytön suhteen. Tutkimustulokset osoittivat, että näiden haastateltavien nuorten kohdalta Jahodan deprivaatioteorialle tyypilliset piirteet näyttäytyivät heikosti. Nuorilla oli uskoa sekä koulutuksen ja työn löytymisen suhteen. Sopimattomaksi tai huonoksi koettu työ tai koulutus ei ollut vaihtoehto työttömyydelle