Happamuutta ja emäksisyyttä tuottava ravinto ja 12 viikon yhdistetty kestävyys- ja voimaharjoittelu miehillä ja naisilla : vaikutukset kehonkoostumukseen, elimistön pH:hon ja luuntiheyteen

Johdanto. Kestävyys- ja voimaharjoittelulla saadaan aikaan muutoksia kehonkoostumuksessa niin miehillä kuin naisillakin. Kestävyysharjoittelun aikaansaamat muutokset kohdistuvat suurimmaksi osaksi rasvakudokseen ja voimaharjoittelun vastaavasti lihaskudokseen. Yhdistetyllä harjoittelulla on saatu aikaan muutoksia sekä rasva- että lihaskudoksen osuuksissa kehonkoostumuksessa. Luuntiheyteen vaikuttavat monet tekijät, kuten liikunta, ravinto, ikä ja sukupuoli. Luuntiheyden ja elimistön pH:n välillä on havaittu yhteys; happamampi elimistön pH laskee luuntiheyttä ja vastaavasti emäksisemmällä pH:lla on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia luuntiheyteen. Edelleen on havaittu, että ruokavaliomuutoksilla pystytään vaikuttamaan elimistön happamuuteen. Tutkimuksen tarkoitus. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kehonkoostumuksen muutoksia happamuutta tai emäksisyyttä tuottavan ruokavalion ja 12 viikon yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoittelun seurauksena miehillä ja naisilla. Lisäksi haluttiin selvittää harjoittelun vaikutuksia luuntiheyteen miehillä ja naisilla sekä tarkastella vaikuttaako elimistön pH luuntiheyteen. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui yhteensä 49 kuntoliikuntaa harrastavaa naista ja miestä, jotka jaettiin kahteen ruokavalioryhmään (emäs / hapan). Emäs-ryhmän ruokavalio oli arvioitu PRAL (potential renal acid load = potentiaalinen munuaisten happokuorma) -menetelmän avulla elimistön emäksisyyttä lisääväksi (normaali määrä proteiinia ja runsaasti kasviksia ja hedelmiä), kun taas hapan-ryhmä noudatti lähes normaalia ruokavaliota, jossa kuitenkin muun muassa kasvisten ja hedelmien saantia oli rajoitettu. 12 viikon tutkimusjakson ajan koehenkilöt myös suorittivat yhdistettyä kestävyys- ja voimaharjoittelua kaikille yhtenäisen ohjelman mukaisesti kaksi kertaa viikossa yhteensä 90 - 120 minuuttia yhdellä harjoituskerralla. Kestävyysosio suoritettiin aina ensin ja 10 minuutin palautuksen jälkeen toteutettiin voimaosio. Tutkimuksen aikana tehtiin alku- sekä loppumittaukset, joihin kuului antropometriset mittaukset (paino, pituus, BMI=body mass index=kehon painoindeksi), kehonkoostumusmittaukset DEXA -laitteella, lihaspaksuuden mittaus ultraäänellä sekä voima- ja kestävyystestit. Lisäksi koehenkilöiltä otettiin laskimoverinäytteet ja kerättiin virtsaa pH:n analysointia varten ja kerättiin kolmessa eri aikapisteessä kolmen päivän ruokapäiväkirjat. Tulokset. Emäs- ja hapan-ryhmän miesten kasvisten ja hedelmien saannissa oli tilastollisesti merkitsevä ero tutkimusjakson puolivälissä (898 ± 302 g vs. 247 ± 243 g, p < 0,001) ja sen lopussa (803 ± 380 g vs. 226 ± 96 g, p < 0,01). Naisilla samansuuntainen ryhmien välinen pieni ero havaittiin jo ennen tutkimusjaksoa (396 ± 203 g vs. 249 ± 75 g, p < 0,05), mutta suuri ero tutkimusjakson puolivälissä (927 ± 307 g vs. 209 ± 159 g, p < 0,001) ja sen lopussa (1066 ± 634 g vs. 264 ± 273 g, p < 0,001). Miesten emäs-ryhmällä kehonpainoon suhteutettu rasvojen (0,8 ± 0,3 g/kg vs. 1,2 ± 0,4 g/kg, p < 0,05) ja proteiinien (1,0 ± 0,3 g/kg vs. 1,4 ± 0,5 g/kg, p < 0,05) saanti oli tutkimusjakson puolivälissä pienempää kuin hapan-ryhmän miehillä. pH. Veren pH:ssa ei havaittu muutoksia tutkimusjakson aikana, mutta virtsan pH oli emäs-ryhmän naisilla 15,9 % hapan-ryhmän naisia korkeampi tutkimusjakson puolivälissä (6,42 ± 0,82 vs. 5,54 ± 0,80, p = 0,009) ja 14,2 % tutkimusjakson lopussa (6,35 ± 0,98 vs. 5,56 ± 0,72, p = 0,02). Kehonkoostumus. Koehenkilöiden kehonpainoissa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia harjoittelujakson aikana. Miesten emäs-ryhmän rasvaprosentti kuitenkin laski lähes merkitsevästi harjoittelujakson aikana (p=0,054, 23,9 ± 7,4 %, 22,0 ± 8,0 %). Kun ravintoryhmät yhdistettiin sukupuolen mukaan, miesten rasvaprosentin lasku oli merkitsevä (p=0,043, 24,7 ± 6,9 %, 23,1 ± 6,7 %). Myös rasvamassan muutoksessa miesten emäs-ryhmä oli ainut, jolla rasvamassa laski lähes merkitsevästi (p=0,056, 20,9 ± 8,2 kg, 18,9 ± 8,5 kg). Ryhmien yhdistämisen jälkeen miesten rasvamassan lasku oli merkitsevä (p=0,038, 20,3 ±, 7,6 kg, 19,1 ± 7,3 kg ). Naisten hapan-ryhmän rasvattoman massan osuus kasvoi merkitsevästi (p= 0,037, 40,9 ± 4,8 vs. 41,7 ± 4,9 kg), muissa ryhmissä ei tapahtunut merkitseviä muutoksia. Ryhmien yhdistämisen jälkeen vain naisten muutos oli merkitsevä (p=0,033, 41,1 ± 4,0 kg vs. 41,6 ± 3,7 kg). Ultraääni ja luuntiheys. Ultraäänimittauksessa mitattiin rectus femoris -lihaksen (suoran reisilihaksen) ja vastus lateralis -lihaksen (ulomman reisilihaksen) paksuudet. Rectus femoriksen paksuudessa ei havaittu merkitsevää muutosta missään ryhmässä. Vastus lateraliksen paksuus kasvoi merkitsevästi naisten hapan-ryhmällä (p=0,003,17,6 ± 2,4 cm vs. 19,7 ± 3,3 cm), naisten emäs-ryhmällä (p=0,012, 19,8 ± 2,8 cm vs. 20,9 ± 3,4 cm) sekä miesten hapan-ryhmällä lähes merkitse-västi (p=0,059, 28,0 ± 3,9 cm, vs. 29,2 ± 5,4 cm). Luun mineraalitiheydessä eikä luun kokonaismassassa havaittu merkitseviä muutoksia missään ryhmässä harjoittelun ja ruokavalion seurauksena. Pohdinta ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen perusteella kasvis- ja hedelmäpainotteinen (noin 800 - 1000 g kasviksia ja hedelmiä vuorokaudessa) ja normaalin määrän proteiinia sisältävä emäs -ruokavalio ei vaikuta veren pH:hon, mutta nostaa virtsan pH:ta naisilla 12 viikon tutkimusjakson aikana. Nämä tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että veren perushappo-emästasapainoa on vaikea muuttaa, mutta virtsan pH:hon sen sijaan voidaan tunnetusti vaikuttaa. Edelleen miehillä yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoittelun aiheuttamat muutokset näyttävät kohdistuvan enemmän rasvakudokseen laskuna, kun taas naisilla muutoksia tapahtui enemmän rasvattomassa kudoksessa, mikä nousi. Luun mineraalitiheyteen harjoittelulla ei ollut vaikutusta. Luun mineraalitiheyden ja pH-muutosten välillä ei havaittu yhteyksiä