Äitiys arjen kokemuksena postmodernissa yhteiskunnassa

Pro Gradu -tutkielmani ensisijaisena tarkoituksena on ollut selvittää, millaista on olla äiti nykyajan yhteiskunnassa, jossa äitiin ja äitiyteen kohdistuu monia ristiriitaisia odotuksia ja vaatimuksia. Toiseksi olen selvittänyt, miten äitiyttä ja äitiyden identiteettiä rakennetaan arjen käytännöissä ja näihin läheisesti liittyvänä kolmantena tehtävänä olen tarkastellut, millaiset perheeseen ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät vetävät äitiä eri suuntiin eli tekevät äitiydestä ambivalenttia. Tutkimuskohteenani ovat työssäkäyvät 1–4 -vuotiaiden lasten äidit kahden vanhemman pikkulapsiperheistä. Lähestymistapani tutkimukseen on narratiivinen. Tavoitteenani on ollut saada äitien ääni kuuluviin. Tutkimuksen käytännön toteutuksena haastattelin kahdeksaa 34–41 -vuotiasta äitiä. Teemahaastattelujen jälkeen litteroin haastatteluaineiston ja analysoin sitä. Toteutin analyysin aineistostani käyttämällä temaattista analyysiä. Analyysin avulla äitien puheesta välittyi kolme erilaista mallitarinaa: perheorientoituneen, työorientoituneen ja uraorientoituneen äidin tarina. Luokittelujen perustana käytin äitien antamia merkityksiä työlle ja urasuunnitelmille. Tutkimus osoittaa, että äitiys postmodernissa yhteiskunnassa on ambivalenttista: perhearki on äidille omien tarpeiden, perheen ja työn vaatimusten välistä tasapainoilua. Ambivalenssin aiheuttajina ovat erilaiset vaateet ja tarpeet, jotka pakottavat äidin joskus ei-toivottuihin valintoihin ja ratkaisuihin elämässään. Tutkimuksen mukaan äidin, lapsen ja perheen tarpeiden välinen ambivalenssi oli arkipäivää, mutta sitä ei problematisoitu: lapseen ja perheen yhteiseen aikaan haluttiinkin panostaa. Vaikeimmin ratkaistavia ambivalenssin kokemuksia äidit liittivät työn ja perheen yhteensovittamiseen. Äidin ja yhteiskunnan (työn) välisiä ristiriitoja ilmeni, jos äidin työssäoloaika oli epäsäännöllistä ja työvuoroihin liittyi ennustamattomuutta. Määräaikainen työ ja sen myötä epävarmuus tulevaisuudesta herättivät äidissä ambivalenssia. Myös äidin vahva sitoutuminen työhön tai uraan aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia äidissä. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että yhteiskunnallisilla tekijöillä voidaan helpottaa äitien kokemaa ambivalenssia. Työaikojen joustavuudella ja lyhentämisellä sekä yhteiskunnan mahdollistamilla hoitovapailla suodaan äideille mahdollisuus yhdistää perhe ja työ mielekkäällä tavalla sekä tuodaan joustoa pikkulapsiperheiden vanhemmille tilanteessa, jossa perheen ja työn yhteensovittaminen on erityisen haastavaa. Myös miesten aktiivinen osallistuminen lasten- ja kodinhoitoon kannustaa äitejä työelämään. Arjen tasapaino saavutetaan joustavilla työ- ja perhe-elämän ratkaisuilla