Soitonopettajaopiskelijoiden kokemuksia soittotaidon opettamisesta sekä ajatuksia soitonopetuksen ihanteista

Soitonopettajien koulutuksen muutokset ovat asettaneet haasteita löytää kasvatuspsykologisista teorioista yhtymäkohtia soitonopetukseen. Tässä tutkimuksessa tutkin soitonopettajaopiskelijoiden kokemuksia soittotaidon opettamisesta ja vertaan näitä kokemuksia erilaisiin oppimisen teorioihin. Tutkimus on fenomenologinen ja keräsin aineiston haastattelemalla neljää soitonopettajaopiskelijaa sekä teettämällä nettikyselyn. Tutkimuksen kohdejoukkona oli korkeakoulun soitonopettajaopiskelijat. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kasvatuspsykologisista teorioista, jotka jaottelin seuraavasti: 1) Vahvempaan ohjaamiseen perustuva lähestymistapa, joka sisältää behavioristisen oppimiskäsityksen; 2) Väljempään ohjaamiseen perustuva lähestymistapa, joka sisältää kognitiivisen, konstruktivistisen ja humanistisen oppimiskäsityksen; 3) Hankitun tiedon/taidon välittäminen tekemällä, joka tarkoittaa mestariopetusta ja mallioppimista; 4) Sosio-biologinen näkemys, joka perustuu käsitykseen siitä, miten opetukseen vaikuttaa se, että ajattelemme musiikin muokkaavan aivojamme. Analysoin aineiston teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, minkä jälkeen kvantifioin aineiston. Kvantifioinnissa selvisi, että haastattelujen perusteella soitonopetuksen käytännöt liittyvät sekä vahvempaan ohjaamiseen että väljempään ohjaamiseen perustuviin lähestymistapoihin. Myös hankitun tiedon/taidon välittäminen tekemällä tuli jonkin verran esille. Kysely ohjasi vastaajia kertomaan enemmän soitonopetuksen ihanteista. Kyselyn perusteella ihanteet ovat selkeästi kohti väljemmän ohjaamisen lähestymistapaa. Tutkimuksen perusteella siis soitonopettajaopiskelijoiden ihanteet soitonopetuksesta liittyvät väljempään ohjaamiseen perustuviin lähestymistapoihin, mutta käytännössä myös vahvempaan ohjaamiseen perustuva lähestymistapa ja tiedon/taidon välittäminen tekemällä ovat läsnä opetuksessa