Jalkapallovalmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä opetustavat

Tavoitteet. Urheilussa on nähtävissä muutospainetta, joka kohdistuu valmentajiin ja valmen-nustapoihin. Keskustelu valmennuksessa käytettävistä metodeista ja toimintatavoista on aktii-vista. Valmennusfilosofisesta näkökulmasta valmentajalähtöisyydestä ollaan siirtymässä pelaa-jalähtöisyyteen. Valmennuksessa käytettäviä metodeita ja opetustapoja tulisi päivittää vastaamaan nykyaikaisia oppimiskäsityksiä, joissa pelaajalla on aktiivisen toimijan rooli. Tarve kehit-tää valmentajien osaamista on tämän myötä kasvanut. Valmennustapojen hallinnan lisäksi val-mentajalta edellytetään kykyä hyödyntää tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ja analysoidaan miten jalkapallovalmentajat hyödyntävät ja käyttävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä opetustapoja. Tämän lisäksi etsitään yhteyksiä tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä opetustapojen välillä. Menetelmät. Tämän tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto kerät-tiin yksilöhaastatteluilla. Haastatteluita oli yhteensä kuusi (n = 6). Haastateltavilla valmentajilla oli laaja ja pitkä kokemus valmennustyöstä. Aineiston analyysi tehtiin teorialähtöisenä sisäl-lönanalyysina, koska aineistoa haluttiin tarkastella teorian näkökulmasta. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen perusteella vahvistui käsitys siitä, että valmen-nuksessa ollaan siirtymässä opetustapaan, jossa pelaajan aktiivinen rooli oppijana ja tiedon ra-kentajana huomioidaan. Aineistosta voidaan päätellä, että valmentajat käyttävät autonomiaa tu-kevaa opetustapaa ja pyrkivät ottamaan pelaajien tarpeita huomioon. Valmentajat kuitenkin ko-kevat, että on tilanteita, joissa autonomia tukevan tavan sijaan on perusteltua käyttää kontrol-loivaa tapaa. Parhaana lähestymistapana voidaankin pitää autonomiaa tukevan ja kontrolloivan tavan yhdistelmää. Tämän tutkimuksen perusteella valmentajat hyödyntävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja val-mennustyössä monipuolisesti. Aineistosta pystytään päättelemään, että valmentajat arvostavat tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja kokevat ne merkittäväksi valmentajuuden osa-alueeksi. Ai-neiston perusteella valmentajat korostavat erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaitojen niitä osa-alueita, jotka liittyvät muiden kanssa tapahtuvaan toimintaan. Tästä voidaan päätellä, että val-mentajien minätietoisuuden ja itsensä johtamisen kehittämiseen tulisi tulevaisuudessa kiinnittää entistä enemmän huomiota.Objectives. In sports, there is a pressure for change in coaches behaviour and coaching styles. The discussion regarding the methods and procedures used in coaching is active. From a coaching philosophical perspective, coach orientation has changed to player orientation. Teaching methods used in coaching should be updated to reflect modern learning concepts in which the player has the role of an active agent. In conclusion, the need to develop the skills of coaches has increased. In addition to mastering coaching styles, the coach is required to have the ability to utilize social and emotional skills. This study examines and analyzes how football coaches utilize and use social and emotional skills as well as teaching styles. In addition, connections between socialemotional skills and teaching styles are sought. Methods. The approach of this study was qualitative. The material was collected through individual interviews. There were total of six interviews (n = 6). The coaches interviewed had extensive and long coaching experience. The analysis of material was done as a theory-based content analysis, because the aim was to look at the material from the perspective of theory. Results and conclusions. Based on this research, the notion that coaching is moving towards a teaching style in which the player´s role as a active learner and a builder of knowledge is taken into account was confirmed. It can be concluded from the material that coaches use a autonomy supportive teaching style to take into account the needs of the players. However, coaches feel that there are situations where it is justified to use controlling teaching style instead of autonomyt supportive style. The best approach can be therefore considered to be a combination of an autonomy supportive and controlling style. Based on this research, coaches utilize social and emotional skills in a variety of coaching work. It can be concluded from the material that coaches value social and emotional skills and perceive them as a significant aspect of coaching. Based on the material, coaches place particular emphasis on those areas of social and emotional skills that are related to working with others. From this it can be concluded that in the future more attention should be paid to the development of coache´s self-awareness and self-management