Sosiodemografiset ristipaineet ja poliittinen osallistuminen : Allardtin jalanjäljissä, nykymenetelmin tutkittuna

Tässä tutkielmassa kysytään, miten sosiodemografiset ristipaineet jakautuvat suomalaisilla ja kuinka hyvin niillä voi selittää poliittista osallistumista vielä tänä päivänä. Ristipaineet ovat sosiaalisia paineita, jotka syntyvät lukuisiin toisensa leikkaaviin ja poliittisesti eri suuntiin työntäviin ryhmiin kuulumisesta. Alkuperäisen määritelmän mukaan sosiodemografiset tekijät eli yhteiskuntarakenteelliset ryhmäjäsenyydet ohjaavat puoluevalintaa. Klassinen ristipainehypoteesi taas kuuluu: mitä enemmän ristipaineita ihminen kokee, sitä vähemmän hän osallistuu poliittisesti. Suomessa Erik Allardt totesi 1950-luvulla, että ristipainehypoteesi pätee ainakin äänestysaktiivisuudessa. Ristipainetutkimus kuitenkin hiipui sekä kotimaassa että kansainvälisesti vuosikymmeniksi käsitteellisten ja metodologisten ongelmien vuoksi. Menetelmät ovat sittemmin kehittyneet ja uusia poliittisen osallistumisen tapojakin on syntynyt, joten tämän tutkielman tavoitteena on päivittää suomalaista ristipainetutkimusta. Ristipaine voi olla hyödyllinen työkalu politiikan sosiologiassa, kun etsitään näkökulmia poliittisen osallistumisen eriytymiseen. Tutkimuskysymyksiin vastataan käyttämällä Turun yliopiston yksinkertaisella satunnaisotannalla kerättyä Arkielämä ja osallistuminen -kyselyaineistoa, johon vastasi 1648 18–84-vuotiasta suomenkielistä suomalaista. Jokaiselle vastaajalle estimoidaan ristipainepistemäärä (RP) asteikolle 0–1, jossa 0 tarkoittaa vähäisiä ja 1 korkeita ristipaineita. Estimoinnissa käytetään Braderin, Tuckerin ja Therriaultin ristipainepisteiden laskemisen algoritmia, jossa multinomiaalisessa logistisessa regressiossa vastemuuttujana on äänestysvalinta (kuusi suurinta eduskuntapuoluetta) ja selittävinä muuttujina ovat sosiodemografiset tekijät. Luodut ristipainepistemäärät ovat puolestaan selittäjänä binäärisissä logistisissa regressioanalyyseissa, joissa vastemuuttujina ovat eri poliittisen osallistumisen institutionaaliset ja ei-institutionaaliset tavat. Ristipainepistemäärien jakautuminen esitetään histogrammeina. Tulosten mukaan reilusti suurin osa suomalaisista kohtaa paljon ristipaineita sosiodemografisen profiilinsa perusteella (RP yli 0,70). Puolueiden ja sukupuolten välillä on hieman vaihtelua ristipainepisteiden hajonnassa, mutta histogrammien muoto on kaikilla samankaltainen. Klassinen ristipainehypoteesi toteutuu institutionaalisten osallistumismuotojen selittämisessä lukuun ottamatta eduskuntavaaleissa äänestämistä, mutta pääasiallisesti kumoutuu, kun tarkastellaan ei-institutionaalisia muotoja, kuten vaalikoneen täyttämistä tai nettivetoomuksen allekirjoittamista. Ristipainehypoteesi ajantasaistuu: sosiodemografiset ristipaineet lisäävät matalan kynnyksen ja vähäisen panostuksen osallistumista, mutta lähtökohtaisesti vähentävät resursseja, kuten aikaa ja kansalaistaitoja, vaativaa osallistumista. Toisaalta tutkimuksessa todetaan, ettei sosiodemografisilla ristipaineilla voi selittää poliittista osallistumista nyky-Suomessa osuvasti ja kattavasti, koska suomalainen yhteiskunta ja puoluejärjestelmä ovat aikojen saatossa muuttuneet niin, ettei yhteiskuntarakenteellisilla ryhmäjäsenyyksillä vaikuta olevan paljoa merkitystä puoluevalinnassa. Lisäksi konteksti on pluralistinen, joten äänestäjillä on monia vaihtoehtoja, ja osin sen takia kaikki ristipainepistemäärät näyttävät korkeilta. Tilalle ehdotetaankin asiakysymys- ja arvoristipaineita jatkotutkimusaiheeksi. Tutkimuksen tulokset ovat melko valideja, mutta ne ovat jokseenkin epävarmoja, mikä johtunee käytetyn aineiston koosta