Peruskoulu ekologista kestävyyttä edistämässä : Toiminnanteoreettinen tutkimus koulun monitasoisesta muutoshaasteesta

Ympäristöhuoli ja globaali ekososiaalinen kriisi haastavat kasvatuksen hakemaan ratkaisuja kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa ekologisen kestävyyden edistämisen lähtökohtia ja mahdollisuuksia suomalaisessa peruskoulussa. Asiaa tarkastellaan monitasoisena ja -tahoisena ilmiönä politiikkaohjauksen, opetussuunnitelmaohjauksen, koulun nykytoiminnan ja tulevaisuuden kehittämismahdollisuuksien valossa. Tämä tutkimus esittää uuden näkökulman vallitsevaan kokonaisvaltaisuutta ja systeemisyyttä painottavaan ympäristö- ja kestävyyskasvatustutkimukseen tarkastelemalla koulua ekologisen kestävyyden edistäjänä kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian tutkimusperinteen näkökulmasta. Aineisto muodostuu dokumenteista, haastatteluaineistosta, havainnointiaineistosta ja pienistä kyselyistä. Aineisto on analysoitu pääasiassa laadullisin menetelmin (dokumenttianalyysi, teema-analyysi, dilemma-analyysi). Dokumenttianalyysissa ja kyselyjen analyysissä on käytetty lisäksi määrällistä sisällön erittelyä. Tarkasteltaessa miten ympäristö- ja koulutuspolitiikan eri tasojen dokumentit ohjaavat koulua ekologiseen kestävyyteen, tutkimus toi ilmi, että koulutus on ympäristöpolitiikalle yksi ohjauksen välineistä kohti yhteiskunnan ekologista kestävyyttä. Koulutuspolitiikassa puolestaan sosiaalinen kestävyys on ekologista kestävyyttä keskeisempi toiminnan kohde. Näin ohjausdokumentit, jotka pyrkivät edistämään ekologista kestävyyttä koulussa, muodostuvat välineen sijasta säännöiksi. Vaikka koulujen ekologisen kestävyyden edistäminen on mukana ohjausdokumenteissa kaikilla tasoilla, ekologisen kestävyyden keskeisyyden viesti heikkenee ja jää abstraktiksi siirryttäessä globaaleista päätöksistä kohti koulun arkea. Tarkasteltaessa miten perusopetuksen opetussuunnitelma ohjaa ekologiseen kestävyyteen, tutkimus osoitti, että kestävyyskysymykset ovat olennainen osa koko opetussuunnitelmaa, mutta ekologinen kestävyys on esillä joissakin oppiaineissa heikosti, eikä opetussuunnitelma ole ekologisen kestävyyden suhteen yhtenäinen eikä johdonmukainen. Peruskoulun arki sisältää suuren määrän ekologisen kestävyyden edistämisen dilemmoja. Keskittyminen yhteen toiminnan elementtiin, esimerkiksi ekologisen kestävyyden edistämisen välineisiin, ei riitä, vaan kaikki toiminnan elementit ja niiden väliset vuorovaikutussuhteet ovat tärkeitä. Toiminnan elementteihin kiinnittyneet dilemmat eivät ole vain toiminnan esteitä, vaan myös tarpeita luovia mahdollisuuksia. Laajenemisen mahdollisuuksien pohjalta hahmoteltiin ekologisen kestävyyden edistämisen sfääri. Se kurottaa pienistä arkipäivän ekologisista valinnoista ekologisen kestävyyden kokonaisuuksien käsittelyyn, opettajien riippumattomasta autonomiasta yhteisammatillisuuteen ja koulutoiminnan monista velvoitteista priorisointiin. Ekspansiivinen kehitys edellyttää etenemistä kaikilla sfäärin ulottuvuuksilla. Ekologisen kestävyyden edistäminen koulussa kehittyy syklisesti palaten välillä takaisin syklin edellisiin vaiheisiin. Eri teemoihin keskittyvät minisyklit rakentavat ohuempina ja vahvempina säikeinä koko ekologisen kestävyyden edistämisen kehityskaaren. Koulun toiminnan ympäristösuhteen tunnistaminen on ekologisesti kestävään tulevaisuuteen tähtäävän toiminnan alkusolu, jonka oivaltamisesta koulun keskeiset toimijat voivat lähteä määrittelemään muutokseen tähtääviä tavoitteitaan. Tulokset voidaan tiivistää kuuteen väitteeseen: (1) Ekologisen kestävyyden edistäminen koulussa on monitasoinen ilmiö. (2) Vuorovaikutussuhteet toiminnan elementtien sisällä, elementtien välillä ja suhteessa muihin toimintajärjestelmiin vaikuttavat rihmastomaisena kokonaisuutena ekologisen kestävyyden edistämiseen. (3) Ekologisen kestävyyden edistämistoiminnan edellytys ja alkusolu on koulun toiminnan ympäristösuhteen tunnistaminen. (4) Ekologista kestävyyttä edistävät aloitteet synnyttävät koulun toimintajärjestelmässä ristiriitoja, jotka ilmenevät moninaisina häiriöinä, dilemmoina ja konflikteina koulun arjessa ja luovat tarvetta muutokselle. (5) Ekologisen kestävyyden edistämistoiminta muuttuu ja voi laajeta ajan kuluessa ekspansiivisen oppimisen kehällä. (6) Ekologisen kestävyyden edistämisen sfääri määrittelee kulloisenkin hetken laajenemisen mahdollisuudet. Tutkimuksessa on tuotu esille sekä systeemisiä yhteyksiä että ekologisen kestävyyden käytännön toteuttamisen ehtoja kulttuurisen transformaation synnyttämiseksi, joten keskustelu ulottuu sekä teoreettisen että käytännönläheisen tutkimuksen alueille. Tutkimus tarjoaa ympäristökasvatustutkimukselle monipuolisen sellaisten näkökulmien kirjon, joista ekologisen kestävyyden edistämistä koulussa voidaan tarkastella. Tutkimus voikin toimia myös uusien kestävyyskasvatuksen tutkimusten virikkeenä.Eco-anxiety and global eco-social crises drive education to search for solutions to build a sustainable future. The aim of this research was to recognize the starting points of, and possibilities for fostering ecological sustainability in the Finnish basic education (K1-K9). The research approaches this issue as a multi-level and complex phenomenon in the light of steering policies, the impact of curriculum, current school activity, and future possibilities for development. This study presents a new angle to the prevailing environmental and sustainability education research, that emphasizes holism and systems thinking, by examining school as a promoter of ecological sustainability from the cultural-historical activity theory framework. The data includes documents, interviews, observation data, and small queries. The prior methods of analyzing the data were qualitative (document analysis, theme analysis, dilemma analysis). In the document analysis and analysis of the queries also use quantitative content analysis was applied. When examining how the environmental and educational policies steer schools to ecological sustainability, the research indicated that education is one of the tools for environmental policy to steer the society towards a sustainable future. For educational policies, in turn, social sustainability is a more focal object of activity than that of ecological sustainability. This means that the steering documents that try to foster ecological sustainability at school become formal rules rather than tools. Alt- hough steering documents on all levels include fostering ecological sustainability at schools, the message of the importance of ecological sustainability fades and remains abstract when handed down from global to the local level. Investigation of how the Finnish national curriculum steers to ecological sustainability showed that sustainability issues have a significant role in the curriculum, but the ecological sustainability is poorly expressed in many subjects, and the curriculum is neither consistent nor coherent in this respect. The everyday life at basic school includes many dilemmas concerning the fostering of ecological sustainability. Focusing on one element of activity, for example on tools, is not enough, but all the elements and interrelationship between them are important. The dilemmas attached to different elements are not only barriers, but also possibilities that create the need for change. The possibilities of expansion gave shape to the Sphere of Fostering Ecological Sustainability. It reaches from the small everyday choices to the debate on the big picture of ecological sustainability, from the teachers´ independent autonomy to the shared professionalism, and from many obligations of school´s activity to prioritizing. Proceeding on all dimensions of the sphere is the precondition of expansive development. The fostering of ecological sustainability at school develops cyclically, turning occasionally back to the previous phases of the cycle. Mini cycles concentrating on different themes build the whole development as thinner and thicker plies. Identifying the environmental relationship of the school activity is the germ cell in the school´s activity towards ecologically sustainable future. Six arguments summarize the results: (1) Fostering ecological sustainability at school is a multi-level phenomenon. (2) The interrelationship within and between the elements of activity, and between activity systems, appear as a rhizome that in- fluences the fostering of the ecological sustainability. (3) The germ cell of the activity for the fostering of ecological sustainability is identifying the relationship between the school´s activity and the environment. (4) The contradictions of the activity system manifest in disturbances, dilemmas, and conflicts in the everyday life of schools, and produce the need for change. (5) The activity to foster ecological sustainability changes and can expand as an expansive cycle of learning. (6) The Sphere of Foster- ing the Ecological Sustainability defines the possibilities of change in each situation and time. This research brings out both the systemic connections and practical conditions of fostering the ecological sustainability to enhance a cultural transformation. This means that the discussion touches both theoretical and practical research. This research offers the environmental education studies a range of perspectives to examine the fostering of ecological sustainability at school. It can give a stimulus to new studies on sustainability education