Kiinteistönvälitysliikkeitä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeitä koskevat ammattipätevyysvaatimukset: ja ratkaisukäytäntö

Reilusti yli puolessa kiinteistöjen ja huoneistojen myynti- ja vuokraustilanteissa on mukana välitysliike. Välitysliikettä käytetään esimerkiksi varmuuden, luotettavuuden, turvallisuuden ja helppouden takaamiseksi. Useimmiten välityspalveluita ostetaan välittäjän asiantuntemuksen vuoksi. Asiantuntemus mahdollistaa esimerkiksi markkinaehtoisen hinnan määrittelemisen kohteelle. Muun muassa välityspalveluiden laadun kannalta merkittävässä asemassa onkin välittäjän asiantuntemus ja riittävä ammattitaito. Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kiinteistönvälitysliikkeille ja vuokrahuoneiston välitysliikkeille asetetut ammattipätevyysvaatimukset. Pääpainopiste tutkielmassa on laissa asetettujen ammattipätevyysvaatimusten tarkastelussa, mutta tutkielmassa tarkastellaan osin myös pätevyysvaatimuksiin läheisesti liittyvää välittäjille asetettua riittävän ammattitaidon vaatimusta. Tutkielmassa tarkastellaan lainopin menetelmin ammattipätevyysvaatimuksia koskevaa sääntelyä ottaen erityisesti huomioon vuonna 2013 voimaan tullut lainmuutos, jonka myötä uudet, laajemmat ammattipätevyysvaatimukset tulivat sovellettaviksi välitystoimintaan siirtymäajan jälkeen 1.1.2016 alkaen. Lainsäädännön ja kirjallisuuslähteiden ohella aihetta tarkastellaan myös aluehallintovirastojen välitysliikevalvonnan ajalla 1.1.2010–31.3.2020 tekemien 83 päätöksen avulla. Tutkielman keskeisessä osassa ovat niin säännösten esityöt, kuin myös aluehallintovirastojen tekemät päätökset ja julkaisut. Aluehallintovirastojen ratkaisukäytännön tutkimisen myötä esitys antaa uutta tietoa tutkittavan ilmiön laajuudesta, säännösten soveltamisesta erilaisissa käytännön tilanteissa sekä sanktioiden käytöstä. Esitys tarjoaa tietoa voimassa olevista ammattipätevyysvaatimuksista, ammattipätevyyden hankkimisesta, ammattipätevyysvaatimusten valvonnasta sekä mahdollisten laiminlyöntien seuraamuksista. Tutkielman tavoitteena on selventää ammattipätevyysvaatimusten sisältöä ja tunnistaa ammattipätevyysvaatimusten merkitys elinkeinonharjoittajan, yksittäisen kuluttajan sekä koko alan kannalta. Tutkielmassa esitetään lopuksi myös tutkitun ratkaisukäytännön perusteella tehtyjä havaintoja sekä pohdintaa siitä, miten sääntelyn tavoitteet ovat toteutuneet. Lopussa esitetään lisäksi myös ajatuksia siitä, miten ja mihin suuntaan sääntelyä olisi tutkimuksen perusteella aiheellista kehittää