Arviointitutkimus lähidemokratiaprojektin vaikutusten arvioinnista : Case Nastolan aluejohtokunta

Sosiaalitieteissä alkunsa saaneen arvioinnin perusideana on tuottaa luotettavaa, ammattimaista ja objektiivista tietoa arvioinnin kohteesta. Arvioinnilla on suora yhteys ihmisten hyvinvointiin, sillä arvioinnin kohteena ovat usein erilaiset sosiaaliset ohjelmat. Julkisen sektorin arvioiminen voidaankin suoraan liittää julkiselle toiminnalle asetettuihin arvoihin, kuten tilivelvollisuuteen, taloudellisuuteen ja läpinäkyvyyteen. Arvioinnin keinoin päästään tarkastelemaan sitä, miten verorahoja käytetään, ja miten ne vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Arvioinnin arviointi, eli meta-arviointi, taas toimittaa alan standardien ja toimintakeinojen vartioijan virkaa: sen avulla pyritään varmistamaan arviointitoiminnan oikeellisuutta, eettisyyttä ja metodien oikeaoppisuutta. Arvioinnin kehittäminen tieteellisin metodein palkitsee sekä ammattikuntaa että arvioinnin kohteena olevia yksiköitä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia arvioijan asemaa julkisen ohjelman arvioinnissa. Tutkielmassa toteutettiin toimeksiantoarviointi Lahden kaupungille. Arvioinnin kohteena oli Nastolan aluejohtokunta, joka toteuttaa toiminnassaan osallistuvaa budjetointia. Julkisen ohjelman arviointi on yhteiskunnallisesti merkittävää sekä ihmisten hyvinvoinnin että julkistalouden näkökulmasta, sillä sen avulla voidaan paneutua ohjelman inhimillisiin vaikutuksiin sen lisäksi, että saadaan arvokasta tietoa toiminnan taloudellisuudesta ja verorahojen käytöstä. Osallistuvaa budjetointia toteuttavan lähidemokratiaprojektin arvioimisella saatiin myös ensikäden arviointietoa siitä, miten tällainen toimielin kykenee hyödyntämään osallisuutta toiminnassaan. Toimeksianto toimi tutkielmassa ponnahduslautana arvioijan roolin tarkastelemiseen sekä meta-arvioinnin tuottamiseen. Lahden kaupungille tehdystä arvioinnista suoritettiin autoetnografinen arvioijan roolin analyysi arvioinnin aikana pidettyä päiväkirjaa hyödyntäen. Autoetnografiaa ei juuri ole hyödynnetty meta-arvioinnissa, joten lähestymistavalla nähtiin olevan arvoa myös siitä tulokulmasta. Arvioijan roolin analysoimisen lisäksi tutkielmassa toteutettiin koko arvioinnin kattava meta-arviointi, jossa tarkasteltiin muun muassa arvioinnille asetettujen tavoitteiden toteutumista, arvioinnin suunnitteluprosessia sekä arvioinnin validiteettia. Pro gradu -tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen tutkimusote oli toiminta-analyyttinen. Arvioinnissa hyödynnettiin arviointitulosten hyödynnettävyyteen keskittyvää teoreettista viitekehystä. Samaan viitekehykseen liittyvää meta-arvioinnin kehikkoa hyödynnettiin arvioinnin arvioinnin toteuttamisessa. Arvioijan roolia analysoitiin autoetnografisesti. Autoetnografiaa voidaan kuvailla lähestymistavaksi, jossa tutkijan oma selonteko ja tutkimuskohteen kuvailu sekoittuvat. Lähestymistapa on henkilökohtainen, haavoittuvainen ja ensikäden kokemuksiin nojaava. Tutkielman tuloksissa nähtiin voimakasta yhteneväisyyttä aiempaan arviointitutkimukseen. Arvioijan roolin nähtiin olleen arvioinnin toteuttamisessa merkittävässä asemassa. Kokemattomuus, koettu luottamus sekä arvioinnin ulkoiset tekijät vaikuttivat siihen, miten arvioija toteutti toimeksiantoa. Kokonaisuutena arvioinnin tulkitaan saavuttaneen sille asetetut tavoitteet puutteellisuuksista huolimatta. Arviointiin vaikuttaneiksi tekijöiksi meta-arvioinnissa esiin nousivat erityisesti arviointiin asetetut resurssit, ajan puute ja vuonna 2020 julkisenkin sektorin toimintaan vaikuttanut koronaepidemia. Pro gradulle asetettu teoreettinen viitekehys nähtiin toimivana, ja tutkimusongelmaan saatiin vastauksia asetetuilla tutkimuskysymyksillä