Personal experiences in the design process : how designers recognize and utilize their personal experiences in the design process

The thesis explores how designers utilize and reflect on their personal experiences within the design process. It tackles the reasons why these experiences should not be automatically rejected as biased and why critical thinking should be a fundamental tool for exploring these questions in the field. The secondary research part of the thesis investigates theories and ideas from themes such as creativity and memory, cognition and prejudice, hermeneutics, autoethnography and design thinking. The primary research part of the thesis consists of an analysis of a qualitative survey and in-depth service designer interviews. The thesis investigates the designer’s role of within the design briefs. It aims to bring light to presumptions and thought processes that are often ignored or unfamiliar to designers. The research raises questions about whether or not it is beneficial to exclude the designer’s personal reflection from the process in the name of being human-centric and if that is even possible. Could it be beneficial to critically examine personal experiences in order to get closer to understanding others or would we find new sharp and worthwhile perspectives by comparing the differences between our experiences and those of others? Curiosity and experiencing new things is vital for designers and creative thinking. The human mind is a complex system and design thinking is based as much on intuitive and unconscious thinking as it is on researched knowledge. Designers constantly balance between the two and the hidden processes can be very different from the ones that get presented to the client. This thesis compares the hermeneutic circle with the iterative design process and examines autoethnography as potential tool for reflecting on personal experiences within the process. In the interviews service designers reflect on their thought processes, how they work in both familiar and unfamiliar surroundings and what the designer’s role is when working in interdisciplinary teams. The aim of the thesis is not to offer one-size-fits-all solutions for critical thinking but to offer narratives to reflect on and to stimulate discussion.Opinnäytetyö tarkastelee sitä kuinka muotoilijat hyödyntävät ja reflektoivat henkilökohtaisia kokemuksiaan osana muotoiluprosessia. Työ kyseenalaistaa kokemuksiin suhtautumisen automaattisesti vääristyneinä ja pohtii miksi kriittisen ajattelun tulisi olla tärkeä työkalu näiden kysymysten käsittelyssä muotoilun kentällä. Aineisto-osiossa työ tutkailee teorioita ja ajatuksia erilaisten teemojen kuten luovan-ajattelun ja muistin, kognition ja ennakkoluulojen, hermeneutiikan, autoetnografian sekä muotoiluajattelun aloilta. Työtä varten kerättynä aineistona analysoidaan laadullista kyselytutkimusta sekä palvelumuotoilijoiden syvähaastatteluita. Opinnäytetyö tutkii tutkijan minän roolia muotoilutyön osana ja se valottaa oletuksia sekä ajatusprosesseja jotka usein jätetään joko huomiotta tai joita ei tunneta muotoilun kentällä yleisesti. Tutkimus kyseenalaistaa muotoilijan omien kokemusten käsittelemättä jättämisen käyttäjäkeskeisyyden nimissä ja pohtii onko omia kokemuksia edes mahdollista jättää huomiotta. Voitaisiinko omia kokemuksia kriittisesti tarkastelemalla päästä lähemmäs muiden ihmisten syvempää ymmärtämistä tai muiden kokemuksia omiin peilaamalla löytää uusia hedelmällisiä tarttumapintoja? Uteliaisuus ja uudet kokemukset ovat elintärkeitä muotoilijoille ja luovalle ajattelulle. Ihmisen mieli on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus ja muotoiluajattelu perustuu yhtälailla intuitiiviselle ja tiedostamattomalle ajattelulle kuin tutkittuun tietoon. Muotoilijan tasapainottelevat näiden kahden välillä ja taustalla vaikuttavat prosessit saattavat poiketa paljon asiakkaalle esitetyistä. Opinnäytetyö vertailee hermeneuttista kehää iteratiivisen kehän kanssa ja tutkailee autoetnografiaa mahdollisena kokemusten reflektoinnin työkaluna muotoilun prosesseille. Työn haastatteluosiossa palvelumuotoilijat pohtivat omia ajatusprosessejaan, sitä kuinka he toimivat tutuissa ja tuntemattomissa ympäristöissä ja millainen on muotoilijan rooli monialaisissa tiimeissä. Työ tarkoitus ei ole tarjota avaimet käteen -tyyppistä ratkaisua kriittiseen ajatteluun vaan synnyttää tarinoiden pohjalta pohdintaa ja keskustelua