Itseään viiltelevä nuori huutaa apua : - Systemaattinen kirjallisuuskatsaus viiltelystä ilmiönä koulu-terveydenhoitajien tukimateriaaliksi

Tässä opinnäytetyössä perehdyttiin viimeisimpään tutkittuun tietoon itseään viiltelevistä nuorista ja viiltelystä ilmiönä, sekä terveydenhoitoalan ammattilaisten ja viiltelevien nuorten välisistä kohtaamisista. Työ toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä ja tavoitteena oli koota materiaalia kouluterveydenhoitajien käyttöön. Nuorten itsensä vahingoittaminen viiltelemällä on yleistynyt viime vuosikymmenien aikana. Ilmiötä on kuitenkin vielä toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Viiltelyn syyt ja merkitys ovat nuorille aina yksilöllisiä. Viiltelevissä nuorissa ja heidän psykososiaalisessa toiminnassaan voidaan kuitenkin tunnistaa monia yhteisiä tekijöitä, jotka saattavat toimia viiltelyn käynnistäjänä. Tässä tutkimuksessa viiltelyä laukaiseviksi tekijöiksi nousivat nuoruuden emotionaalisesta ja kognitiivisesta kehittymättömyydestä johtuvat syyt. Myös erilaiset traumaattiset kokemukset, huonot sosiaaliset suhteet lähiympäristöön ja erilaiset mielenterveyteen liittyvät häiriöt, sekä itsesäätelyn ongelmat liittyvät nuorten viiltelyyn. Viiltely aiheuttaa terveydenhoitoalan henkilöissä ristiriitaisia tuntemuksia ja he voivat kokea ammatillista osaamattomuutta kohdatessaan mielenterveydellistä ongelmista kärsiviä nuoria. Nuoret ovat tutkimusten mukaan myös haluttomia hakemaan apua kouluterveydenhuollon kautta. Avun hakemisen esteenä ovat usein erilaiset pelot ja tietämättömyys tarjolla olevasta avusta. Kouluterveydenhoitajien rooli nuorten, heidän vanhempiensa, opettajien ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluorganisaatioiden yhteistyön edistäjänä on kuitenkin merkittävä. Terveydenhoitajat ovat avainasemassa viiltelijöiden varhaisessa tunnistamisessa ja auttamisessa. Kouluterveydenhoitajien voimavaroja ja itseluottamusta mielenterveydellisten haasteiden edessä tuleekin vahvistaa tulevaisuudessa. Kouluterveydenhoitajilla on tärkeä rooli myös yhteiskunnallisen keskustelun herättäjinä. Kun viiltely tuodaan julkiseen keskusteluun, sen mystisyys katoaa. Tämä voi edesauttaa nuoria hakemaan aktiivisemmin apua itselleen. Tutkimusten mukaan nuoret hyötyvät siitä, jos kouluterveydenhoitaja on tunnistettava henkilö koulussa, joka osallistuu aktiivisesti oppilaiden arkeen. Kun koulussa on aikuisia, joihin voi ottaa kontaktia matalan kynnyksen periaatteella, lisääntyy koko koulun hyvinvointi. Tärkeiden tunnetaitojen opettaminen voisi olla tulevaisuudessa kouluterveydenhoitajan vastuulla.The purpose of this thesis was to collect the latest research data on adolescents who have engaged in self-cutting, self-cutting as a phenomenon, and records of encounters between health care professionals and adolescents who cut themselves. The thesis has been carried out using the qualitative method, based on a systematic literature review. It aims to produce a comprehensive overview of the information for health professionals working in schools. Although self-cutting has rapidly become more common among adolescents in the past decades, research data on the topic is scant. It is estimated that some 11.5 % of Finnish adolescents between the ages of 13 to 18 engage in cutting. The underlying causes of self-cutting and its meaning to the adolescents cannot be generalised. Nonetheless it is possible to identify a number of common factors among these adolescents and their psychosocial functioning which may act as catalysts. According to this study, the leading causes for cutting were the emotional and cognitive immaturity of the young people in question, traumatic experiences, erratic social relationships with the people close to them, various mental health disorders and problems with self-regulation. Self-cutting tends to give rise to contradictory feelings in healthcare professionals, undermining their ability to provide care to self-mutilating adolescents. According to the research data, adolescents are also rarely willing to seek help from school nurses. This hesitation arises both from various fears and a general unawareness of the help that is available. School nurses nevertheless play a key role in fostering the cooperation between the young people and their parents, teachers and social and healthcare services. They are also in a key position to identify and offer assistance at an early stage. It is therefore essential that health professionals who work in schools feel informed and empowered to tackle challenging mental health issues, like cutting, with confidence. School nurses also have an important professional obligation to share information on a societal level. Introducing the phenomenon of self-cutting into the public discussion makes it easier to unravel the myths associated with it. Research shows that young people benefit when their school nurse is a recognisable presence in their school, someone who participates actively in the pupils’ everyday life. When adult staff is easily approachable, the entire schools’ wellbeing increases. School nurses of the future could adopt a more significant role in teaching young people more about emotional intelligence