Vaikeasti muistisairaan ihmisen hyvä hetki

Opinnäytetyön tarkoituksena oli määrittää avainkäsitteemme; hyvä hetki. Toisena tavoittee­na oli selvittää, millä tavoin vaikeasti muistisairaan ihmisen hyvä hetki näyttäytyy yhden eteläsuomalaisen palvelutalon arjessa. Tutkimustietoa kerättiin myös keinoista, joilla henki­lökunta mahdollistaa hyvän hetken luomisen muistisairaille. Opinnäytetyö toteutettiin yh­teistyössä eteläsuomalaisen palvelutalon toimintaterapeutin ja hoitohenkilökunnan kanssa. Tiedonkeruussa hyödynsimme gerontologian, toimintaterapian ja psykologian lähdekirjalli­suutta sekä kotimaisia ja kansainvälisiä artikkeleita. Tutkimusta ohjasivat kanadalainen toi­minnallisuuden ja sitoutumisen malli (CMOP-E) sekä gerontologisen hoitotyön arvot ja eet­tiset periaatteet. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla kahta muistisairasta asukasta, toista omassa huoneessa ja toista yhteisissä tiloissa. Molemmat opinnäytetyön­tekijät havainnoivat samanaikaisesti yhtä asukasta kerrallaan aamu- ja iltapäivällä yhteen­sä kuusi tuntia. Henkilökunnalle laadittiin kysely, johon 14:sta vastasi kuusi. Aineisto analy­soitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmassa hyvä hetki määriteltiin ilmeinä ja eleinä näkyväksi hyvän olon hetkeksi, joka voi koostua arkisista tilanteista, kuten kosketuksesta, ystävällisistä sanoista tai ymmärtä­västä katseesta. Tutkielman tulosten mukaan yksilöllinen kohtaaminen, kosketus, läsnäolo ja huumorin käyttäminen voivat luoda hyvän hetken. Ihmisen ainutlaatuinen persoona ja hänen elämäntarinansa vaikuttavat siihen, millaisen tilanteen hän kokee tuottavan hyvää oloa. Kodikas, rauhallinen ja kiireetön ympäristö koetaan usein turvallisena. Ilmapiirillä on erityinen merkitys, koska muistisairaan ihmisen emotionaalinen toimintakyky säilyy elämän loppuun saakka. Henkilökunnan vastauksissa korostui kiireettömän läsnäolon, kunnioittavan kohtaamisen sekä yksilöllisyyden huomioimisen keinoiksi hyvien hetkien luomiseksi. Hyvien hetkien luo­miseksi ei tarvita paljon aikaa. Toimintaterapian näkemyksen mukaan jokaisessa elämän­vaiheessa tulisi mahdollistaa omannäköinen, mielekäs ja arvokas elämä. Yhteistyökump­panin lisäksi tutkielmamme tuloksia voivat hyödyntää kaikki sosiaali- ja terveysalan am­mattilaiset, erityisesti muistisairaiden ihmisten parissa työskentelevät henkilöt.The primary purpose of our thesis was to define our key concept; a good moment. In addition, our aim was to investigate, in which ways a good moment is made visible in the everyday life of a person with a difficult memory disorder, in an assisted living facility in southern Finland. We also collected information on ways in which the staff enables a good moment to be created. This study was conducted in collaboration with an occupational therapist and other staff mem­bers from an assisted living facility in southern Finland. Data for this study were gathered from reference books on gerontology, occupational therapy and psychology and also from Finnish and international articles on the subject. This study was based on Canadian Model of Occupa­tional Performance (CMOP–E) alongside with the values and ethical principles of gerontological care work. Qualitative data were gathered by observing two residents with a memory disorder, one in their own room and the other in spaces shared with other residents. Both authors of this thesis si­multaneously observed one resident at a time during morning and afternoon hours, for 6 hours combined. A questionnaire was composed for the staff of 14 and six staff members responded. The collected material was analyzed by using theory-based content analysis. This thesis defined a good moment as a moment of well-being made visible by facial expres­sions and physical gestures. A moment like this can consist of everyday situations, such as a touch, friendly words or an understanding look. Analyzed results showed that an individual en­counter, touch, being present and using humor can create a good moment. Experiencing a moment that gives a person a good feeling is influenced by the person’s own unique personality and life story. A cozy, peaceful, tranquil environment is often experienced as safe. The environment has a particular meaning for people with a memory disorder because their ability to function emotionally stays intact for the rest of their lives. The responses from staff members highlighted unhurried presence, respectful encounters and individual attention as means for creating good moments. Creating them does not require much time. From occupational therapy’s point of view a personal, comfortable and dignified life should be made possible in every phase of a person’s life. In addition to our cooperation partner the results of our study can be utilized by all profession­als in social and health care field, especially those working with people with memory disorders