Muistisairaan ja hänen omaisensa ohjaus ja neuvonta : Muistihoitajan työkalupakin aihealueet asiakkaiden näkökulmasta

TIIVISTELMÄ Anne - Maarit Niskanen & Sisko Seppänen. Muistisairaan ja hänen omaisensa ohjaus ja neuvonta. Muistihoitajan työkalupakin aihealueet asiakkaiden näkökulmasta. Pieksämäki, kevät 2016, 55s., 3 liitettä. Diakonia ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa muistisairaan ja hänen omaisensa yksilöl-lisen tuen tarpeeseen sekä auttaa muistihoitajia vastaamaan asiakkaidensa laaja-alaisiin kysymyksiin. Tutkimuksen tavoite oli myös pyrkiä kehittämään työelämää. Tutkimus-kysymyksiä olivat, minkälaista tukea ja tietoa muistisairaan ja hänen omaisensa tulisi saada muistihoitajalta sekä miten muistineuvola toimintaa tulisi kehittää. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineistoa kerättiin muistisairailta ja heidän omaisiltaan ryhmähaastatteluna, käyttäen teemahaastattelua. Haastatteluista nousivat esille muistisairaan ja hänen omaisensa ohjauksen ja tuen tarpeet muistihoitajalta, mikä koettiin tärkeäksi. Muistisairaan perhettä ja heidän arkeaan haluttiin seurattavan ja tuettavan eri keinoin. Moni omainen koki toimivansa sairastuneen kanssa yksin, eikä tiennyt, minne ottaa yhteyttä, kun apua tarvitsee. Omaisen jaksaminen tulee ottaa huomioon koko yhteistyön ajan. Yksin arjessa selviytyminen muistisairaan kanssa koettiin myös haasteelliseksi ilman tukiverkostoa. Kotona pärjääminen on pitkälti kiinni samassa taloudessa asuvasta henkilöstä sekä kodin turvallisuudesta. Etenevän muistisairauden haasteet ja kognitiiviset vaikeudet vaativat alan ammattilaisia ohjaamaan ja neuvomaan muistisairasta ja hänen omaistaan oikeus- ja sosiaaliturvan kysymyksissä. Muistihoitajan tapaamisia haluttiin lisää, niitä toivottiin tehtävän sairastuneen kotona, arjen keskellä. Omaisten toive oli kuntoutussuunnitelman laatiminen muistisairaalle, koska sen koettiin olevan puutteellinen tai sitä ei oltu tehty lainkaan. Kasvotusten saatu tieto koettiin paremmaksi, kuin paperilla annettava ohjaus tai tiedotus. Asiasanat; muistisairaat, omaiset, muistihoitaja, asiakaslähtöisyys, osallisuusABSTRACT Anne-Maarit Niskanen & Sisko Seppänen. People with memory disorders and their relatives need memory attendant for support and guidance. 55p., 3 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Spring 2016. Diaconia University of Applied Sciences, Degree Programme in Social Services, Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of this study was to produce information for people with memory illness and their relatives for individualized support, as well as the need to help the memory managers to respond to cross-cutting issues of their customers. The objective of this study was to try to develop the world of work. Research questions were what kind of support and information the people with memory illness and their relatives should receive with the memory attendant, as well as how to develop memory clinic activities. The study is qualitative. The data was collected from people with memory illness and their relatives in group interviews, using a theme interview. From the interviews arose people with memory illness and their needs, guidance and support with the memory attendant which were considered important. People with memory illness and their family and their everyday life should by various means be tracked and subsidized. The multi-conventional experience was acting with the sick alone, and they did not know whom to contact when you need help. Coping of the caregiver must be taken into account throughout the cooperation. Being alone in every-day life with the survival of memory of the sick was also seen as a challenge without the support network. Coping at home is largely about living in the same household as a person as well as home security. The challenges of progressive memory diseases and cognitive difficulties require professionals to guide and advise their patients and a family member on issues of justice and social security. The memory manager meetings were to be added as well. With meetings it was hoped that the task of the sick would be to stay at home, in the midst of everyday conventional aspiration, and it was the rehabilitation plan for the people with memory illness. This drawing was felt to be incomplete or not done at all. The information obtained face to face with the was considered better than the control provided on paper or control information. Keywords, memory ill relative, the memory attendant, customer orientation, involvemen