Mentoreiden kokemuksia koulutettujen maahanmuuttajien työuramentoroinnista

Työllistyminen Suomessa voi olla haasteellista maahanmuuttajalle, vaikka olisi jo olemassa oleva koulutus kotimaasta. Maahanmuuttajien työttömyysaste Suomessa on lähes kolminkertainen koko väestön työttömyysasteeseen verrattuna. Yksi keino avartaa suomalaista työkulttuuria maahanmuuttajille ja kantaväestön asenteita maahanmuuttajia kohtaan on mentorointi. Opinnäytetyöni liittyi Vaasan aikuiskoulutuskeskuksen kotoutumiskoulutuksen kehittämishankkeeseen, johon sisältyi Väestöliiton luoman mentorointimallin soveltaminen koulutetuille maahanmuuttajille. Tutkimukseni tarkoituksena oli kuvailla hankkeeseen osallistuneiden mentoreiden kokemuksia maahanmuuttajien työuramentoroinnista. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää työuramentorointiin perustuvaa mentorointimallia Vaasassa. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla viideltä hankkeeseen osallistuneelta mentorilta. Teemat muotoituivat mentorointiprosessin kaaren mukaisesti. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan henkilökohtainen pyyntö tutulta ihmiseltä oli ollut merkittävä tekijä mentoriksi ryhtymisessä. Mentorointi oli uusi, mielenkiintoinen kokemus mentoreille, ja mentorit kokivat, että heillä oli jotain annettavaa mentoroitaville eli aktoreille. Ryhmätapaamiset koettiin tärkeiksi ja erityisesti vertaistuen merkitys nousi esille välitapaamisen osalta. Yhteensopivuus aktorin kanssa oli koettu pääasiassa hyväksi. Vuorovaikutusta aktorin kanssa kuvailtiin usealla eri tavalla. Erityisesti kieli oli tuonut haasteita vuorovaikutukseen. Mentorit olivat toimineet erilaisissa rooleissa mentorointiprosessin aikana. He kuvasivat paljon mentorin rooliin liittyviä odotuksia, niin omiaan kuin aktoreiden. Mentorointiprosessi oli opettanut uusia asioita myös mentoreille. Kieleen liittyviä haasteita lukuun ottamatta aktorin erilainen kulttuuritausta ei ollut vaikuttanut suuresti mentorointiin. Kaikki mentorit olivat tyytyväisiä osallistumisestaan mentorointiin, vaikka kaikissa tapauksissa mentorointi ei ollut sujunut odotusten mukaisesti. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että henkilökohtainen pyyntö uusien mentoreiden rekrytoimiseksi on hyvä säilyttää. Hyvällä perehdyttämisellä luodaan pohja mentoroinnille ja ehkäistään pettymysten syntymistä. Mentorointipareja tulisi rohkaista käymään avointa keskustelua mentorointiin ja rooleihin liittyvistä odotuksista heti alusta asti. Erilaisten kulttuurien tuntemus ei ole välttämätöntä mentoroinnin onnistumiseksi.Getting employed in Finland can be challenging for immigrants regardless of previous education. Immigrants’ unemployment rate is almost threefold compared to the whole population’s unemployment rate. Mentoring enables the newcomer to better understand Finnish working culture while expanding Finnish people's attitudes towards immigration. My study was commissioned by Vaasa Education Centre for Adults and it was a part of a project concerning the development of integration training. The project included career mentoring of educated immigrants. The purpose of my study was to describe mentors’ experiences of career mentoring immigrants. The aim of the study was to improve the model of career mentoring in Vaasa. My study consisted of qualitative data. The data were collected with theme-based interviews. I interviewed five mentors who had participated in the project. The data were analyzed by using the method of thematic analysis. Findings revealed that a request to be a mentor from a person you know personally was a significant factor in becoming one. Mentoring was a new interesting experience for the mentors. They felt that they had something to give to their mentees. Group meetings were important for the mentors and especially support from other mentors was brought up. The mentor-mentee relationship was mostly experienced as positive. Interaction with the mentee was described in many ways. Especially language barriers formed a challenge for the communication. Mentors obtained several different roles during the mentoring process. They described both their own and the mentees’ various expectations of mentor’s role. The mentoring process had been a learning experience to the mentors. Apart from the language barrier the mentees different cultural backgrounds did not significantly influence the mentoring. All mentors were pleased that they had participated in mentoring regardless of the outcome of the mentoring process. As a conclusion, the findings indicate that the personal request to be a mentor should be retained. Good orientation is the basis of successful mentoring and prevents frustration. The mentoring pairs should be encouraged to freely discuss expectations of mentoring and the role of the mentor. In depth understanding of cultural differences is not required for a successful mentor-mentee relationship