Vuorovaikutusjohtaminen sosiaalialalla : Esimiesten vuorovaikutusosaaminen ja osaamistarpeet

Esimiesten vuorovaikutusosaaminen on noussut toistuvasti esiin viimeaikaisissa keskusteluissa. Vuorovaikutukseen liittyvät taidot ja niiden merkitys organisaatioiden menestykselle ja työhyvinvoinnille on tunnustettu laajasti. Vuorovaikutustaitoja ja tunneälyä pidetäänkin nykyisin arvokkaana pääomana. Viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunut suuri muutos ihmiskäsityksessä on joh-tanut väistämättä myös johtamisen muutokseen. Länsimaisen yhteiskunnan muuttuessa yhä demokraattisemmaksi ja työntekijöiden koulutustason noustessa käsitys ihmisestä työntekijänä on kokenut suuren muutoksen. Aiemmin passiivisina objekteina pidetyt alaiset nähdäänkin uusimmissa johtamisopeissa aktiivisina ja motivoituneina toimijoina, joilla on aito halu vaikuttaa ja kehittyä työssään. Tässä tutkimuksessa luodaan kuvaa esimiesten vuorovaikutusosaamisesta ja osaamistarpeista. Lisäksi kartoitetaan vuorovaikutustaitojen kehittämistä edistäviä sekä kehitystä estäviä tekijöitä. Tutkimus perustuu Vaasassa vuonna 2015 teemahaastatteluilla kerättyyn aineistoon. Haastateltavina oli kuusi (6) esimiestä, joista kaikki toimivat tai olivat toimineet erilaisissa sosiaalialan johtotehtävissä. Tutkimustulokset vahvistavat kuvaa siitä, että esimiestyö on yhä enenevässä määrin erilaisiin vuorovaikutushaasteisiin vastaamista. Työntekijöiden erilaisten tarpeiden ja yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen vaatii esimiehiltä monipuolista vuorovaikutusosaamista. Esimiehet tarvitsevatkin työssään muutosten ja ihmisten johtamiseen liittyviä henkilökohtaisia valmiuksia ja niihin liittyvää oman toiminnan arviointitaitoa sekä kykyä näiden kehittämiseen.Superiors` competence in interaction has come up repeatedly in the latest conversations. The skills related to interaction and their value to organizations` success and work–welfare is widely acknowledged. Interaction skills and emotional intelligence is nowadays considered as valuable resources. During the last 100 years the huge change in the idea of man has inevitably led also to changes in management and leadership. After the western society has become more and more democratic and the level of education among employees has increased also the way of seeing the employee has changed significantly. The latest management theories see the employees as active and motivated actors with a genuine willingness to have an impact on and to develop their work. There is a huge change when compared to theories where the employees were seen as passive objects. This research focuses on the superiors´ views on their competencies and development needs in interaction. Also the factors which support or hinder their development in interaction management are studied. The research is based on theme interviews which were collected in 2015 in Vaasa. The respondents included six (6) superiors who either had worked or worked with management and leadership in the field of social services. The research results confirm the hypothesis of management being more and more about responding to the different challenges of interaction. The superiors need versatile abilities to notice and take into account the different needs and individual qualities of their employees in their interaction with them. The superiors need personal qualities that help them to evaluate their own actions and to develop their own work. They need skills to deal with changes as well as with the management of their employees